Ruokalakortista tekoälynn – Hetki, jolloin yksilöllinen hyvinvointi muuttaa arkesi
Kuulin muutama päivä sitten tuttavalta hauskan jutun. Hänen ala-asteella käyvä tyttärensä oli ottanut esiin ruokalakorttinsa ja sanonut: "Isi, tätä korttia kutsutaan 'Nabiyamiksi' ja sillä voi ostaa juuri niitä juttuja, joita itse tarvitsee." Oli virkistävää huomata, että yksinkertainen lasten ruokalakortti mielletään lapsen käsissä "valinnan mahdollistavaksi työkaluksi". Ja sitä tarinaa kuullessani tunsin, kuinka valtava määrä dataa ja ääniä kentältä yhdistyivät päässäni yhdeksi linjaksi. Se oli hetki, jolloin "yksilöllisestä hyvinvoinnista" vihdoin tuli toimintaa.
"Liikkuvasta hyvinvoinnista" kohti "ennakoivaa hyvinvointia"
Kun hallintoministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö vuonna 2017 yhdistivät voimansa ja ottivat "liikkuvan hyvinvoinnin" järjestelmän käyttöön maan paikallistoimistoissa, oli tilanne kentällä sekava. Mieleeni on jäänyt erään virkamiehen tuolloinen valitus hänen nähtyään tuolloin jaetun "Vuoden 2017 paikallisen yksilöllisen hyvinvoinnin työkäsikirjan". "Sinne kyllä mennään, mutta siinä ei lue mitään siitä, mitä siellä pitäisi tehdä tai miten." Tarvittiin järjestelmä, jonka tavoite ei ollut pelkkä vierailu, vaan joka osasi lukea perheen "haavoittuvuuden" ja ennakoida "kriisin". Ja nyt tätä aukkoa paikkaava avainsana on epäilemättä 'yksilöllinen hyvinvointi'.
Alustan evoluutio Nabiyamin esittelemänä
Tämä kehityssuunta käy selvästi ilmi tarkasteltaessa uusinta iOS-päivityksen saanutta 'Nabiyam (versio 1.4.8)' -sovellusta. Jos alkuperäinen versio oli vain lasten ruokalakortin saldon tarkastusta ja käyttökohteiden esittelyä varten, nyt tilanne on täysin toinen. Sovellus ei ole enää pelkkä tarkastelutyökalu, vaan se on kehittynyt eräänlaiseksi 'yksilölliseksi hyvinvointisovellukseksi', joka analysoi lapsen kulutustottumuksia ja yhdistää hänet paikallisiin hyvinvointiresursseihin. Tämä ei ole pelkkää tekniikan kehitystä. Se on vallankumous, joka muuttaa paradigman "hyvinvointi on jotain, mitä annetaan" sellaiseksi, että "se on jotain, minkä itse etsin ja josta nautin".
Integroidun tapaushallinnan kenttä: Datan luoma tiivis verkko
Katsotaanpa esimerkkejä Ansanista ja Suwonista Gyeonggin provinssissa. Näillä alueilla on jo useita vuosia tehty aktiivisesti "tutkimusta ennakoivan, yksilöllisen hyvinvointijärjestelmän rakentamisesta ja integroidusta tapaushallinnasta haavoittuville kriisi- ja monikulttuurisille perheille". Tärkeää on, ettei tämä tutkimus jää pelkäksi akateemisissa julkaisuissa ilmestyväksi raportiksi. Kentällä on jo käytössä tutkimustuloksiin perustuva integroidun tapaushallinnan järjestelmä. Jos esimerkiksi havaitaan merkki siitä, että monikulttuurisen perheen lapsella on vaikeuksia sopeutua kouluun, järjestelmä analysoi välittömästi kyseisen perheen taloudellisen tilanteen, asumismuodon ja perherakenteen ehdottaakseen yksilöllisiä palveluja. Jos ruokalakortin käyttötiedoista paljastuu, että lapsi jättää aterioita väliin, hälytyskello soi ja tapauskoordinaattori suuntaa välittömästi paikan päälle. Tämä on kuin hyvin suunniteltu finanssisalkku: se on käytännön "ennakoivaa, yksilöllistä hyvinvointia", joka hajauttaa riskejä ja ennaltaehkäisee niitä.
'Yksilöllinen hyvinvointi' liiketoiminnan näkökulmasta
No, puhutaanpa sitten rahasta. Syy, miksi olen kiinnostunut tästä alasta, ei johdu puhtaasta hyväntekeväisyydestä. Tässä on selvästi piilevä, kestävä liiketoimintamalli.
- Ensinnäkin, alustan kehittäminen. Sovellukset, kuten 'Nabiyam', voivat laajentua pelkästä kortin saldon tarkistuksesta paikallisten yritysten yhdistämiseen (ZeroPay-integointi), hyvinvointipalvelujen suositteluun (personoidut suosittelualgoritmit) ja perheneuvontapalveluihin (etäneuvonta). Tämä on valtavat markkinat.
- Toiseksi, yhdistetyn datan arvo. Dataa, joka syntyy hyvinvoinnin katvealueilla elävien kriisiperheiden tunnistamisesta ja monikulttuuristen perheiden kotoutumisen auttamisesta, voidaan hyödyntää valtavan arvon luomiseen julkisen sektorin lisäksi myös yksityisillä vakuutus-, koulutus- ja asumispalvelualoilla. Tämä on tosin alue, jota voidaan verrata "veritimantteihin" – se edellyttää ehdotonta anonymisointia ja eettistä lähestymistapaa.
- Kolmanneksi, B2G-markkinoiden kasvu. Hallitus ja paikallisviranomaiset ovat jo siirtämässä politiikkansa painopistettä "liikkuvasta hyvinvoinnista" kohti "ennakoivaa, integroitua hyvinvointia". Vuoden 2017 käsikirjan aikakausi on ohi, ja nyt on alkamassa toden teolla liikehdintä ottaa käyttöön tekoälyyn ja big dataan perustuvia integroituja tapaushallintaratkaisuja. Tämä on loistava tilaisuus alan IT-ratkaisuja tarjoaville yrityksille ja konsulttitoimistoille.
Yksi asia, jota meidän ei sovi unohtaa
Teknologian ja liiketoiminnan ohella on kuitenkin jotain vielä tärkeämpää: 'ihminen'. Riippumatta siitä, kuinka hienostunut "ennakoiva, yksilöllinen hyvinvointijärjestelmä" rakennetaan tai kuinka uusimpia sovellusversioita julkaistaan, integroidun tapaushallinnan koordinaattorin roolia ei voida koskaan korvata. Hän on se, joka kentällä tarttuu monikulttuurisen perheen kättä ja kuuntelee kriisiperheen ääntä. Teknologia on vain työkalu, joka tekee heidän työstään tehokkaampaa.
Jos vuoden 2017 käsikirja oli pelkkä paperidokumentti, niin vuoden 2026 sovellukset, kuten 'Nabiyam', ovat elävä ja hengittävä käsikirja. Ja tuon käsikirjan viimeisen sivun täyttää aina 'lämmin kädenpuristus'. Tällä hetkellä todistamamme 'yksilöllisen hyvinvoinnin' kehitys ei ole pelkkä järjestelmäpäivitys, vaan suuri kokeilu, joka määrittelee sosiaalisen turvaverkon uudelleen. Tuon kokeilun keskiössä on jatkossakin yksi suurimpia ilonaiheitani seurata, kuka onnistuu toteuttamaan 'yksilöllisyyden' viisaimmin.