Meteo, meteoritit ja muuta: Miksi taivaalla tapahtuu parhaillaan niin kummia

Tiedättekö sen tunteen, kun kurkkaat ikkunasta ja ulkona maailma on pelkkää harmaata? Tuo yllä oleva kuva ei ole mikään vanha Hollywood-elokuva – se on ihan todellista elämää, tarkemmin sanottuna Itä-Kanadasta, jostain Montrealin ja Quebecin välimaastosta. Siinä missä me täällä Suomessa hörppimme kahviamme rauhassa, on Äiti Luonto taas kerran päättänyt näyttää voimiaan Atlantin toisella puolella. Ensiluokkainen talvimyrsky yhdistettynä jäätävään sateeseen on pysäyttänyt kokonaisia maa-alueita. Metrien korkuiset jääkerrokset autoissa, oksat taipuvat lumen painosta, ja sadattuhannet ilman sähköä – tällaisia uutisia meille on viime päivinä tullut. Ja silloin sitä väkisinkin miettii: mitä ihmettä meidän säälle oikein on tapahtumassa? On aika puhua perusteellisesti aiheesta meteo.

En ole mikään ennustaja, mutta yhden asian sanon teille: meteorologia on tänä päivänä tärkeämpää kuin koskaan. Ennen vanhaan sitä vain vilkaistiin taivaalle ja sanottiin: "Taitaa tulla vettä". Nykyään me simuloimme globaalia ilmastoa supertietokoneilla. Palvelut kuten Meteoblue (jos ette vielä tunne: Baselissa toimiva sääpalvelu, joka tarjoaa äärimmäisen tarkkoja ennusteita – oma henkilökohtainen suosikkini vaellusten suunnitteluun vaikkapa Nuuksiossa) näyttävät meille tunnin tarkkuudella, milloin seuraava kuuro iskee. Ja juuri nämä palvelut olivat niitä, jotka löivät hälytyskelloja soimaan Pohjois-Amerikassakin jo päiviä etukäteen. Mutta ihminen on tunnetusti tottumusten orja – niin kauan kuin ensimmäinen jääpuikko ei roiku omalla kuistilla, ei sitä usko.

Mutta sää ei ole ainoa asia, joka meitä taivaalla kiehtoo. Kun me täällä puhumme sademääristä ja tuulen nopeuksista, unohdamme usein, että tuolla ulkona tapahtuu paljon muutakin. Puhun nyt avaruuden kivenjärkäleistä, jotka syöksyvät ilmakehäämme yliäänennopeudella. Meteori – kansankielellä usein "tähdenlento" – on se valoviiru, jonka näemme, kun tällainen kappale palaa ilmakehässä. Jos jokin pala selviää aina maanpinnalle asti, kutsutaan sitä meteoriitiksi. Ja sitten on vielä meteoriparvet, eli varsinaiset näiden hiukkasten parvet, joiden läpi Maa kulkee kierrollaan Auringon ympäri. Perseidit elokuussa tai Geminidit joulukuussa – ne ovat niitä klassikoita, jolloin taivas tuntuu melkeinpä palavan.

Nyt joku saattaisi ajatella, ettei tällä taida olla mitään tekemistä Kanadan myrskyn kanssa. On sillä kuitenkin! Tällaisten taivaanilmiöiden tarkkailuun tarvitaan nimittäin ennen kaikkea yhtä asiaa: kirkasta taivasta. Ja siinä yhteys meteorologiaan sulkeutuu. Mitä hyötyä on upeimmasta meteoriparvesta, jos sen päällä on paksu pilvipeite? Juuri siksi tarkistankin aina ennen suunniteltua tähdenlentoyötä Meteoblue-sovelluksen. Se kertoo minulle paitsi sen, onko pilvistä, myös sen, missä pilvissä on rakoja. Yhdistettynä valosaastekarttaan löytää näin täydelliset paikat – usein vain puolen tunnin matkan päästä kaupungista.

Muuten: meteorologia voi auttaa myös ymmärtämään paremmin meteoriittien alkuperää. Kun taivaankappale saapuu ilmakehään, se synnyttää paineaallon, jonka sääasemat voivat tallentaa. Näin tutkijat pystyivät esimerkiksi analysoimaan tarkasti Tšeljabinskin tulipalon vuonna 2013. Samat instrumentit mittaavat muuten myös tavallisten ukkosten paineaaltoja – vain sillä erotuksella, että silloin sieltä tulee vain vettä, ei kiviä.

Tehdään tästä hieman konkreettisempaa, tässä pieni katsaus vuoden näyttävimpiin meteoriparviin – ja mitä meteorologialla on niistä sanottavaa:

• Perseidit (elokuu): Meteoriparvien klassikko. Yleensä hyvä näkyvyys, mutta varo kesäisiä ukkosia, jotka voivat pilata kaiken. Vinkkini: blokatkaa kalenterista yöt 11.–13. elokuuta.
• Geminidit (joulukuu): Itse asiassa aktiivisin parvi, mutta valitettavasti usein kylmien ja sumuisten öiden saartama. Joulukuussa juuri korkeapaineen sumu on Suomessa täystappio kaikelle tarkkailulle.
• Lyridit (huhtikuu): Kevään parvi. Usein aprillisään riivaama – välillä aurinkoa, välillä lunta. Jos silloin osuu kohdalle kirkas taivas, on tuuria.

Mitä tästä opimme? Sää, meteorologia, ei ole pelkkää small talkia. Se vaikuttaa osaltaan siihen, jäämmekö paitsi vuosituhannen meteoriitista vai olemmeko livenä paikalla, kun taivas loistaa. Ja se määrää, lähteekö lentomme ajoissa vai seistäkö me liikenneruuhkassa, koska myrsky, kuten Kanadassa, olisi teoriassa mahdollista täälläkin. Onneksi elämme aikaa, jossa voimme kiittää nykyaikaisia malleja ja alustoja, kuten Meteoblue, olemme aina askeleen edellä. Joten, ihmiset: niska suoraksi ja silmät auki! Sillä seuraava taivaan näytelmä on varmasti tulossa – mikäli meteo-sovellus pelaa mukana.

Pysykää uteliaina ja ennen kaikkea: pysykää kuivina!