Kolme kuolonuhria kuningastiellä – traaginen nokkakolari Mongan lähellä
Tällainen uutinen pysäyttää arjen. Jälleen kammottava kolari kuningastiellä. Tällä kertaa Queanbeyanin eteläpuolella, lähellä pientä Mongan kyläyhdyskuntaa, kolme ihmistä on menehtynyt nokkakolarissa. Sireenien ääni, pelastushelikopterit – tietää heti, että pahin on tapahtunut. Ja niin kävi. Kolme perhettä särkyi tienpätkällä, jonka me kaikki liian hyvin tunnemme.
Karua todellisuutta tiistaiaamuna
Kuuntelin puolella korvalla paikallisradion aamuohjelmaa – on tiistai 20. lokakuuta, vaikka päivämäärillä ei ole paljon väliä, kun puhutaan menetetyistä ihmishengistä – ja juontajat ottivat vastaan kuulijoiden soittoja. Joka toisella paikallisella, joka linjaan pääsi, oli tarina kuningastiestä. Läheltä piti -tilanne puutavara-auton kanssa. Kaveri, joka ajoi ulos tiellä mutkassa. Se on osa seudun tarinaperinnettä. Mutta tänä aamuna ei puhuttu läheltä piti -tilanteista. Poliisi on vahvistanut, että kaksi ajoneuvoa törmäsi nokakkain olosuhteissa, jotka eivät suoraan sanoen olleet edes erityisen huonot. Se on karu muistutus siitä, ettei tämä tie tarvitse sateen tai sumun muuttuakseen tappavaksi; joskus pelkkä sekunnin murto-osan virhearvio riittää.
Tie on ollut suurennuslasin alla vuosikymmeniä
Ei tämä ole uutta tietoa kenellekään, joka on elänyt muutaman Canberran talven tai ajanut rannikolle lomalle. ACT Access Roads: Supplementary Volume – se paksu raportti, jota pidetään kunnantoimistossa – sisältää sivukaupalla SCID-analyysiä (System for Crash Investigation Data), joka on omistettu yksinomaan kuningastielle. Jos olet koskaan perehtynyt noihin tietoihin, luvut hyppäävät silmille. Se ei ole pelkkä tie; se on tilastollinen poikkeama. Liikenteen määrä, paikallisten avolava-autojen ja turistien matkailuautojen sekamelska, kapeat osuudet, joilla puut tulevat aivan tien reunaan – se on resepti, joka on haudutellut ongelmia vuosia. SCID-analyysi periaatteessa vain vahvistaa sen, mitä olemme kaikki baarissa sanoneet: tämä tie ei anna virheille armoa.
Ei pelkästään kuningastie – tunnetut mustat pisteet
Eikä tämä ole yksittäistapaus. Jos katsoo laajempaa tieverkostoa, samat kuviot toistuvat muillakin osuuksilla, jotka vaativat kunnioitusta. Paikkoja kuten:
- Avenue P – suora osuus, joka houkuttelee ylinopeuteen, mutta jossa on risteyksiä, jotka ovat vieneet liian monta hengen.
- Beebe Bridge – lähestymisalueet voivat olla petolliset, varsinkin kun aurinko paistaa silmiin tai tie on liukas.
- Itse kuningastie, erityisesti mutkikkaat osuudet Mongan ympäristössä ja sieltä eteenpäin kohti Batemans Bayta.
Nämä eivät ole vain pisteitä kartalla; ne ovat paikkoja, joissa moni meistä on hiljaa rukoillut nähtyään jonkun tekevän typerän ohituksen.
Mitä nyt tielle?
Tällaisen tragedian jälkeen keskustelu kääntyy väistämättä tieparannuksiin. Lisää kaiteita, parempia opasteita, ehkä muutama ohituskaista lisää. Ja toki, kaikkea sitä tarvitaan. Sen ACT Access Roads -raportin SCID-analyysi on suositellut turvallisuusparannuksia jo vuosia. Mutta totuus on, ettei kaikkia riskejä voi suunnitella pois. Inhimillistä virhettä ei voi betonoida umpeen. Mitä voi tehdä, on olla tarkkana. Hidastaa vauhtia. Ja muistaa, että joka kerta kun ajat sille tielle, ajat tiellä, joka ei anna anteeksi. Ajatukseni ovat kolmen kotiin palaamatta jääneen ihmisen omaisten luona. Toivotaan, että heidän menetyksensä toimii herätyksenä meille muille.