Kaja Kallas: Viron rautainen nainen, joka ravistelee Eurooppaa
Haag, Bryssel, Tallinna – sillä ei ole oikeastaan merkitystä Kaja Kallakselle. Työskenteleekö hän Viron pääministerin kansliassa vai G7-maiden neuvottelupöydässä, hän on yksi Euroopan pelottomimmista äänistä. Viime päivinä hän on jälleen ollut valokeilassa, eikä ainoastaan perinteisen Ukrainan-ympärillä käytävän diplomaattisen tanssin vuoksi. Ei, Kallas osoittaa jälleen olevansa valmis asettamaan asiat tiukalle, vaikka se tarkoittaisi vastavirtaan uimista.
Mitenkäs viikonlopun G7-kokous? Siellä pyöri tietysti suuri kysymys: miten edetä Ukrainan sodassa? Kuulin kulissien takaa, että jotkut länsijohtajat antavat varovaisia signaaleja siitä, että on aika vakavasti harkita myönnytyksiä. Mutta Kallas pysyi tiukkana. Tunnen hänen kantansa ulkoa: Moskovan aluevaatimuksiin taipuminen ei ole vaihtoehto. Se ei ole itsepäisyyttä, se on hänen elämismaailmansa. Baltian maista tulevalle ihmiselle 'jäädytetty konflikti' tai 'kompromissi' Kremlin kanssa ei ole abstrakti käsite, vaan kova todellisuus, joka voi koitua omalle takapihalle.
Hänen toiminnassaan minua kiinnostaa johdonmukaisuus. Euroopassa on riittävästi poliitikkoja, jotka vaihtavat säveltä tuulen kääntyessä. Kallas ei kuulu heihin. Olipa kyseessä Kallaksen I hallitus tai nykyinen hallituskoalitio, hänen linjansa on selvä. Ei suotta hän moittii Venäjän johtajia siitä, että he elävät jonkinlaisessa 'Marvel-sarjakuvassa', kuten kuulin erään venäläisen neuvottelijan hiljattain sanovan. Mutta rehellisesti sanottuna? Tuollainen kritiikki ei häntä hetkauta. Hän tietää mistä puhuu. Hän ei ole ainoastaan lukenut historiankirjoja Neuvostoliiton miehityksestä; hän on kokenut sen omissa nimissään.
Haagissa ja Brysselissä yhä useammin esitetty kysymys kuuluu, kuinka kauan Eurooppa voi nojata Kallaksen retoriikkaan ilman, että se on valmis kantamaan sen seurauksia. Hänen lähestymistapansa on selvä. Se perustuu oikeastaan kolmeen asiaan:
- Heikkoutta ei saa näyttää: Jokainen keskustelu aluevaihdosta tai demilitarisoidusta vyöhykkeestä on hänen mielestään kutsu Putinille jatkaa pidemmälle.
- Täysi tuki Ukrainalle: Ei vain sanoin, vaan myös välinein sodan voittamiseksi. Hän ymmärtää täysin, että tämä tuntuu eurooppalaisten kukkarossa, mutta kuten hän itse asian ilmaisi: heikkouden hinta on lopulta äärettömän paljon korkeampi.
- Euroopan yhtenäisyyden pakottaminen: Hän ei pelkää osoittaa sormella arkoja kohtia niitä johtajia kohtaan, jotka mieluummin katsovat muualle.
Toki jotkut analyytikot pitävät häntä liian kovana. Hänellä ei heidän mukaansa ole riittävästi silmää taustalla vaikuttaville diplomaattisille peliliikkeille. Mutta ollaan rehellisiä: kun Kallaksen III hallitus istuu niin tukevasti satulassa, tätä Viro juuri häneltä odottaakin. Hänet on valittu johtamaan, ei hyssyttelemään. Ja meille täällä Länsi-Euroopassa se on ehkä siunaus, että meillä on joku, joka kieltäytyy kaunistelemasta todellisuutta epämääräisillä aikomustenvakuutteluilla.
Tulevat viikot ovat ratkaisevia. Kun G7-maiden jännitteet kiristyvät ja Yhdysvaltojen ja Euroopan väliset ristiriidat käyvät selvemmiksi, Kallas epäilemättä jatkaa avainroolissa. Hän ei ole diplomaatti sanan klassisessa merkityksessä, hän on johtaja, joka tuntee tilanteen kiireellisyyden. Ja ollakseni rehellinen: tällaisina aikoina tarvitaan enemmän terävää kieltä Tallinnasta kuin tusinaa kohteliasta, mutta mitäänsanomatonta tiedotetta Brysselistä.