Jan Wenzel Schmidt: Kuinka AfD:n suosikkijärjestelmäskandaali tuhoaa puolueen uskottavuuden

Tällaiset hetket ravistelevat poliittista koneistoa sen ytimeen asti. AfD:n liittopäiväryhmä on eronnut jäsenestään Jan Wenzel Schmidtista – askel, joka on harvinainen näin selkeänä. Virallisesti hänet suljettiin pois ryhmästä. Epävirallisesti häntä syytetään jostakin, mitä pidetään politiikan kuolemansyntinä: suosikkijärjestelmästä veronmaksajien kustannuksella. Olen seurannut Jan Wenzel Schmidtin uraa jo pidempään, ja tämä skandaali on enemmän kuin pelkkä henkilökohtainen väärinkäytös – se on heijastuma rakenteellisista ongelmista, joiden kanssa AfD on taistellut jo vuosia.

Syytös: Näennäistyöpaikka liittopäivätoimistossa?

Kohun keskiössä on kysymys siitä, mitä Jan Wenzel Schmidtin Berliinin toimistossa tarkalleen ottaen tapahtui. Konkreettisesti on kyse Braunschweigista kotoisin olevasta työntekijästä, jonka väitetään olleen siellä töissä. Väite on, että miehellä olisi ollut työpaikka lähinnä paperilla – niin sanottu näennäistyöpaikka. Minusta tämä haisee klassiselta virkojen suosimiselta: Kansanedustaja hankkii tutulleen tai poliittiselle ystävälleen paikan, jota tämä ei varsinaisesti hoida. Koko homma maksetaan valtion kassasta, eli meidän rahoillamme. Jos tämä pitää paikkansa, Jan Wenzel Schmidt ei ole rikkonut ainoastaan sisäisiä sääntöjä, vaan myös pettänyt äänestäjien luottamuksen.

Isku AfD:n kasvoille

AfD:lle todella kohtalokasta on poliittinen ilmapiiri. Puolue on kuukausia yrittänyt rakentaa itsestään kuvaa puhtaana, vaihtoehtoisena voimana. Se ruoskii "vanhoja puolueita", kritisoi väitetysti kietoutuneita rakenteita ja vaatii lisää läpinäkyvyyttä. Ja sitten tällainen tapaus omista riveistä! Jan Wenzel Schmidtin erottaminen on siksi myös epätoivoinen yritys vahingonrajoitukseen. Puoluejohdon on nyt näytettävä kovuutta, jotta se ei menetä enää lisää uskottavuutta. Mutta imagovahinko on valtava. Jokainen poliittinen vastustaja tulee käyttämään tätä tapausta hyväkseen tulevissa vaalikampanjoissa. Kuvitellaanpa vaikka julisteita: "AfD puhuu säädyllisyydestä – ja harjoittaa suosikkijärjestelmää."

Skandaalin kolme ulottuvuutta

Analyytikkona tämä tapaus näyttää minulle kolme asiaa, jotka menevät pitkälle Jan Wenzel Schmidtin henkilöä pidemmälle:

• Moraalinen ulottuvuus: Kyse on siitä, tietävätkö poliitikot enää, mitä säädyllisyys tarkoittaa. Kun kansanedustaja käyttää asemaansa ystäviensä auttamiseen, hän heikentää parlamentaarista demokratiaa. Me kansalaiset maksamme viulut lopulta.
• Strateginen ulottuvuus AfD:lle: Puolue on dilemman edessä. Toisaalta sen on ulospäin osoitettava yhtenäisyyttä ja puhtautta. Toisaalta sen omissa riveissä kuohuu, ja tällaiset Jan Wenzel Schmidtin kaltaiset kohut osoittavat, ettei se ole itsekään läheskään saavuttanut poliittista olympolaista.
• Taloudellinen ulottuvuus: Poliittinen vakaus on korkea hyödyke Saksan toimintaympäristölle. Kun puolueet omilla skandaaleillaan tuhlaavat kansalaisten luottamuksen, syntyy tyhjiö. Tämä ei epävarmista ainoastaan äänestäjiä, vaan myös sijoittajia, jotka ovat riippuvaisia ennakoitavista olosuhteista. Riitainen ja epäuskottava puoluekenttä on riski koko talousalueelle.

Mitä jää käteen Jan Wenzel Schmidtista?

Jan Wenzel Schmidt tulee yrittämään oikeuttaa itseään. Ehkä hän takertuu toivoon, etteivät syytökset ole kestäviä. Mutta poliittinen kuolema on usein salakavala. Vaikka oikeus ei voisikaan häntä saada vastuuseen – suosikkijärjestelmän tahra jää silti. Poliittiselle luokalle tämä tapaus on varoitus. Me journalistit ja analyytikot aiomme pysyä sen kimpissa. Loppujen lopuksi ei ole kyse vain yhdestä kansanedustajasta Braunschweigista, vaan siitä, millaista politiikkaa haluamme Saksassa tehdä. Joka tapauksessa AfD on ainakin toistaiseksi jäädyttänyt yhden kiistanalaisimmista hahmoistaan – uskallan epäillä, riittääkö se luottamuksen takaisin saamiseen.