Iranin kriisi: Trumpin "kunnia"-lausunnot ja kahdentoista päivän sodan haamut
Käsite Iranin kriisi on aina painanut paljon ulkopolitiikan piireissä, mutta nyt tuntuu siltä, että koko alue pidättää henkeään. Persialahdelta kuuluu, että uusin Washingtonin kielenkäyttö on muuttunut kovasta puheesta paljon henkilökohtaisemmaksi. Kun entinen presidentti luonnehti iranilaisjohtajien tappamista "kunnia-asiaksi", lämpötila nousi tuntuvasti Tel Avivista Teheraniin. Tuollaiset lausahdukset eivät vain provosoi – ne jäävät elämään.
Iran–Irak-sodan haamut
Ymmärtääkseen panoksia on palattava 1980-luvulle. Iran–Irak-sota ei ollut mikä tahansa rajakiista – se oli kahdeksan vuotta kuluttavaa asemasotaa, kemikaali-iskuja ja ihmisaaltohyökkäyksiä, jotka polttivat itsensä kansakunnan sieluun. Tuon painajaisen sisällä kyti raivokas väkivallanpuuska, joka tunnetaan kahdentoista päivän sotana, raaka avaus, joka osoitti molemmille osapuolille, ettei tästä tulisi nopeaa voittoa. Tämä historia ohjaa yhä Teheranin jokaista liikettä. Kun he katsovat Yhdysvaltojen uhkauksia, he näkevät Saddam Husseinin haamun – Lännen aseistamana ja tukemana.
Vuoden 2025 tulitauko, joka ei koskaan oikein pitänyt
Viime vuonna, viikkoja kestäneiden Iranin ja Israelin välisten iskujen jälkeen, alue viimein huokaisi helpotuksesta, kun vuoden 2025 Iran–Israel-sodan tulitauko saatiin aikaan. Alueen sisäpiiriläiset kertovat, että se oli vähemmän rauhansopimus ja enemmän molemminpuolinen aikalisä – molemmat osapuolet olivat uupuneita, asevarastot tyhjillään ja tukijat hiljaa vaatimassa taukoa. Samat lähteet kuvailevat asiakirjaa täynnä olevan porsaanreikiä, ja kaikki tiesivät sen olevan vain ajan kysymys, milloin seuraava kipinä syttyy. Teheranissa ajatellaan, että tulitauko antoi heille hengähdystauon, ei turvaa.
"Koska me sanomme niin" ja uusi unilateralismi
Mikä tuo meidät takaisin Trumpin viimeisimpiin kommentteihin. Diplomaattipiireissä alkaa kuulla kyynistä ilmausta "Koska me sanomme niin" käytettävän lyhennyksenä amerikkalaisen unilateralismin paluulle. Se on heitto takaisin aikakauteen, jolloin mahti teki oikeutta, ja se horjuttaa sekä liittolaisia että vastustajia. Tältä nykytilanne näyttää:
- Trumpin kielenkäyttöä verrataan Bushin kauden "kanssamme tai meitä vastaan" -doktriiniin, mutta siinä on ylimääräinen särmä henkilökohtaista uhittelua, joka hermostuttaa jopa haukkoja.
- Iranin johto kokoaa hiljaa tukijaverkostoaan – Libanonin Hizbollahista Jemenin huthikapinallisiin – valmiina vastaamaan mihin tahansa provokaatioon.
- Vuoden 2025 tulitauko on yhä olemassa paperilla, mutta rajavälikohtauksista ja lennokki-iskuista on tullut lähes arkipäivää, molempien osapuolten koetellessa rajoja.
- Sarah Doraghi, alueen tarkkailijoille tuttu nimi, välitti hiljattain varoituksen, että "alue on ruutitynnyri, ja joku heittää sinne tulitikkuja".
Mitä seuraavaksi?
Iranin kriisi ei koske vain ohjuksia ja punaisia linjoja – se koskee kertomuksia. Teheranille muisto Iran–Irak-sodasta ja kahdentoista päivän sodasta ruokkii syvään juurtunutta epäluottamusta kaikkia ulkopuolisia valtoja kohtaan. Washingtonille ja sen liittolaisille vuoden 2025 tulitauko osoitti, että painostus voi tuottaa taukoja, muttei ratkaisuja. Ja keskellä ovat miljoonat ihmiset, jotka haluavat vain elää ilman uuden sodan uhkaa. Riippumatta siitä, johtaako Trumpin "Koska me sanomme niin" -uhottelu varsinaiseen yhteenottoon vai vain lisää pöhinää, yksi on varmaa: Lähi-itä pidättää jälleen henkeään.