Ger Brennan Dublin GAA:sta, Croke Parkin taistoista ja legendaaristen aamuharjoitusten hulluudesta

On olemassa tietynlaisia dublinilaisia jalkapalloilijoita, jotka jäävät iholle. Ei ärsyttävällä tavalla, vaan niin, että on pakko kääriä hihat ja kuunnella tarkemmin, kun he aloittavat tarinoiden kerronnan. Ger Brennan on juuri sellainen kaveri. Olipa hän sitten purkamassa taktista farssia radiossa tai muistelemassa niitä kylmiä ja pimeitä aamuja, jotka rakensivat kaikkien aikojen joukkueen, hänelle jää aina korva höröllä. Ja nyt, kun liigakausi on paketoimassa ja mestaruuskausi häämöttää, hän on ollut kovassa äänessä jakamassa suoraa puhetta.

Tiedän, että viime aikoina on puhuttu paljon Dublinin sukelluksesta ykkösdivisioonassa. Galway hoiti homman kotiin viimeistelykierroksella – kunnia heille – ja kyllä, putoaminen kirpaisee. Mutta jos on kuunnellut niitä kavereita, jotka ovat olleet oikeasti rintamalla, kuten Brennania hänen tuoreissa haastatteluissaan, tietää, ettei tilanne ole läheskään niin dramaattinen kuin synkistelijät antavat ymmärtää. Ger oli heti linjoilla muistuttamassa, ettei tässä maailmanloppu ole kyseessä. Kun on kokenut sen, mitä hän on, muutama huono liigatulos on vain pieniä kolhuja matkan varrella.

Ymmärtääkseen, miksi hän suhtautuu asiaan niin tyynesti, on palattava perustuksille. Brennanissa minut aina yllättää se silkka, puhdas omistautumisen hulluus. Kuuntelin häntä äskettäin yhdessä niistä pitkistä jutuista, kun hän puhui niistä legendaarisista aamukuuden harjoituksista Dublinissa. Ja ei, se ei ollut mikään kertaluonteinen kiva juttu. Se oli arkea. Hän kertoi kulttuurista, jonka he rakensivat – ei vain taidosta, vaan vastuullisuudesta. Ei myöhästelty. Ei pidetty vapaata. Piti katsoa viereistä miestä silmiin ja tietää, että hän oli tehnyt saman työn.

Tuollainen ympäristö loi kovan luokan tyyppejä. Kun puhe kääntyy väistämättä lahjakkaimpaan joukkuetoveriin, Ger ei epäröi. Kun hän puhuu Diarmuid Connollyn kanssa pelaamisesta, se on kuin kuuntelisi taidemaalaria, joka kertoo näkemästään mestariteoksesta. Vaivaton taito, pelikäsitys, kyky kääntää peli päälaelleen yhdellä potkaisulla. Niissä keskusteluissa pystyi näkemään kunnioituksen hänen silmissään. Se on sotilaan kunnioitusta taiteilijaa kohtaan – eri roolit, mutta yhdistettynä samassa ehtymättömässä täydellisyydentavoittelussa.

Kyse ei kuitenkaan ole vain menneestä. Gerillä on katse myös tiukasti nykyhetkessä. Mies rakastaa selvästi analyysiä, ja intohimon kuulee, kun hän puhuu laajemmasta pelistä. Kuulin häntä äskettäin radiossa, kun puhe kääntyi maakuntamestaruuskilpailuihin. Erityisesti Louthin historiallinen näytös nostatti tunnelmaa, ja Ger ylisti Sam Mulroytä ja koko joukkueen tapaa kantaa itsensä. Hän tietää, että jotta laji voi kukoistaa, Dublin ei voi voittaa kaikkea. Kun Louth nostaa tasoaan, kun Jimmy voittaa Ulsterin – sitä mestaruuskausi parhaimmillaan on.

Ja tietysti meidän on puhuttava miehestä, joka piti konetta käynnissä pitkään Gerin jalkineiden naulattua. Jos et ole kuullut äskettäin kiertänyttä The Brian Fenton Interview -haastattelua, tee itsellesi palvelus ja kuuntele se. Ger oli mukana siinä jaksossa, ja kaksikon kemia on loistavaa. Se on eräänlainen viestikapulan luovutushetki. Brennan puhui Croke Parkin taisteluista ja elämästä pelaajauran jälkeen, ja Fenton kertoi saman ehtymättömän vaatimustason nykyaikaisesta kehityksestä. He vaihtoivat tarinoita Jones’ Roadilla pelaamisen taianomaisuudesta. Ger tiivisti sen täydellisesti: mikään ei vedä vertoja sille tunteelle. Se pauhu, se hiljaisuus, kun pallo on ilmassa, se paine, joka tekee miehistä legendoja. Se on huume, josta ei pääse koskaan eroon.

Mitä jää sitten käteen kaikista näistä haastatteluista, leikatuista äänistä ja yksityisistä keskusteluista, jotka ovat kiertäneet? Se, että Dublinit ovat hyvissä käsissä, vaikka sarjataulukko näyttääkin hieman huteralta. Se DNA, jonka Brennan auttoi luomaan – se aamukuudelta asia hoidetaan -asenne – on edelleen tallella. Ja kuten Ger itse jatkuvasti muistuttaa, vuoden todellinen ydin ei ole vielä edes alkanut.

• Kulttuuri: Brennan korostaa jatkuvasti, että legendaariset aamukuuden harjoitukset olivat luottamuksen rakentamista, eivät vain kunnon kohottamista.
• Lahjakkuus: Diarmuid Connollyn kanssa pelaaminen mainitaan usein huipentumana, jossa pääsi todistamaan raakaa GAA-neroutta lähietäisyydeltä.
• Seuraava sukupolvi: Hänen keskustelunsa nykytähtien, kuten Brian Fentonin, kanssa osoittavat saumatonta yhteyttä vanhan ja uuden kaartin välillä.
• Iso kuva: Vaikka Dublinit ovat taistelutilanteessa, Brennanin näkökulma hänen viimeaikaisista mediaesiintymisistään viittaa tyyneen keskittymiseen kohti mestaruussarjaa.

Oli hän sitten purkamassa Louthin mestariluokkaa tai muistelemassa All Ireland -taisteluja Brian Fentonin kanssa, Ger Brennan pysyy yhtenä lajin terävimpänä ajattelijana. Ja rehellisesti sanoen, kun mestaruuskausi on aivan nurkan takana, uskon, että kuulemme hänen ääntään paljon enemmän tulevina viikkoina. Mies tietää, mitä voittaminen vaatii, ja juuri nyt hän kehottaa meitä olemaan panikoimatta. Minä olen taipuvainen kuuntelemaan.