Zebastian Modinin uskomaton pronssijännitysnäytelmä: "Nyt voin hengittää"

Kaikki ratkesi loppusuoralla. Yhdessä hermoja raastavimmista kirikamppailuista, jota olen paralympiahiihtossa nähnyt, Zebastian Modin puristi viimeiset voimanrippeet jo valmiiksi täysin uupuneesta kehostaan. Hänen oppaansa ääni yhtenä pitkänä karjaisuna ohjasi häntä lumipyryn läpi maaliin. Kello pysähtyi aikaan, joka osoittautui riittävän palkintopallisijaan – mutta vain niukasti sekunnin murto-osilla.

Tavaton sekuntitaistelu

Me, jotka seurasimme kilpailua livenä, pidätimme hengitystämme. Zebastian Modin pysytteli täydellisesti sijoittuneena koko kilpailun ajan, mutta viimeisessä alamäessä hän menetti odottamatta muutaman metrin kärkiryhmälle. Hetken aikaa näytti synkältä. Mutta juuri kun luuli voimien olevan lopussa, kokenut 30-vuotias vaihtoi vielä kerran kiekkoa korkeammalle. Hänen viimeinen potkunsa suksiin oli suorastaan maaginen. Maalikameran kuva ratkaisi, ja vasta silloin ilo pääsi purkautumaan. Zebastian Modin oli onnistunut taas – tuonut Ruotsille halutun paralympiapronssin.

Helpitus maaliinpääsyn jälkeen

Kilpailun jälkeen, kun syke vihdoin pääsi laskemaan, mestarista näkyi aivan toinen puoli. Jännitys ja äärimmäinen keskittyminen olivat poissa. Tilalle tulivat helpotus, ilo ja valtava ylpeys juuri suoritetusta uroteosta. Kun hän haastattelualueella sai kysymyksen siitä, mitä kävi läpi juuri maaliviivan ylitettyään, hän virnisti leveästi. "Nyt voin hengittää", hän sanoi paikalla olleille toimittajille. Juuri se tunne, että kuukausien kovan harjoittelun ja tuloksiin keskittyneen arjen jälkeen päästää kaikki tunteet valloilleen, on varmasti jotain, mihin jokainen urheilija samaistuu.

Puolisolle, joka seurasi mitalikilpailua katsomosta, se oli vähintään yhtä hermoja raastavaa. Rakkaan ihmisen taistelun seuraaminen tuollaisessa hullussa sekuntitaistelussa on varmasti koettelemus sinänsä. Mutta kun pronssi oli varmistunut, oli se aivan kuten Zebastinilla: kollektiivinen uloshengitys ja suuri, yhteinen ilonpurkaus.

Kolme tekijää, jotka ratkaisivat Zebastian Modinin kilpailun

• Lähtö: Hän sai loistostartin ja pystyi heti asemoitumaan kärkiryhmään, mikä oli A ja O, jotta vältti hiihtämisen muiden jäljissä.
• Oppaan rooli: Viestintä Zebastian Modinin ja hänen oppaansa välillä oli virheetöntä. Rankimmissa kohdissa juuri opastus piti hänet mukana taistelussa.
• Lopetus: Vaikka jalat huusivat hoosiannaa, hän kieltäytyi antamasta periksi. Loppusuoran kamppailu oli puhdasta tahdonvoimaa, ja se lopulta ratkaisi, kuka pääsi nousemaan palkintokorokkeelle.

Jatkuvasti kasvava perintö

Tällä pronssilla Zebastian Modin kirjoittaa jälleen uuden luvun vaikuttavaan saavutusluetteloonsa. Hän on vuosien varrella osoittanut ainutlaatuista kykyä onnistua, kun on oikeasti kyse, kaikkein suurimmilla näyttämöillä. Ei ole sattumaa, että häntä kutsutaan nyt paralympiamitalistiksi – jälleen. Tämä on urheilija, joka ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä, ja joka taistelutahdollaan ja nöyryydellään inspiroi kauas hiihtolatujen ulkopuolelle. Meille ruotsalaisille urheilufaneille on puhdasta iloa saada seurata hänen matkaansa, ja minä, kuten monet muutkin, odotan jo innolla seuraavaa tilaisuutta päästä kannustamaan häntä.