Val Kilmer palaa – tekoäly-avatarina koskettavassa uudessa draamassa
Meille, jotka kasvoimme VHS-aikakauden ja 80- ja 90-lukujen elokuvateattereiden parissa, Val Kilmer on kokonaisen aikakauden ruumiillistuma. Hän oli viileä jääkuningas Top Gunissa, kiihkeä rocktähti The Doorsissa, ja se kaveri, joka uskalsi katsoa silmästä silmään sekä De Niroa että Pacinoa elokuvassa Heat. Kun sairaus vei hänen äänensä ja pisti pisteen uralle, luulimme ehkä viimeisen luvun tulleen kirjoitetuksi. Mutta sitten hän ilmestyy uudelleen – aivan keskuuteemme, vahvempana kuin koskaan, mutta täysin uudessa hahmossa.
Kone, joka muistaa Valin
Nyt hän on mukana elokuvassa As Deep as the Grave, psykologisessa trillerissä, joka on jo herättänyt suuria tunteita alalla. Siinä Kilmer esittää romahduksen partaalla olevaa kirjailijaa, ja tässä kohtaa homma muuttuu todella kiinnostavaksi: luodakseen uudelleen hänen kasvonsa, elokuvan taustatiimi on kouluttanut tekoälymallin vanhoilla filmiarkiston otoksilla. Lopputulos on niin koskettava, että sitä on melkein tuskallista katsoa. Kun hänen poikansa, Jack Kilmer, lainaa ääntään, menneisyys ja nykyisyys sulautuvat yhteen tavalla, joka tuntuu sekä rajoja rikkovalta että syvästi henkilökohtaiselta. Se ei ole halpaa teknologiaa eikä mikään temppu – se on lahja.
Ikimuistoiset hetket
Samalla kun odotamme uuden elokuvan saapumista Suomen teattereihin, voimme hetken muistella niitä kohokohtia, jotka jo ovat arkistoissamme. Niille, jotka haluavat täydentää fyysistä kokoelmaansa, Blood Out on hiljattain julkaistu teräväpiirtoisena Blu-rayna – muistutuksena siitä, ettei Kilmer koskaan arkaillut esiintyä kunnon B-toimintaelokuvissakaan, edes uransa loppupuolella. Tässä muutamia suuria hetkiä, joita arvostamme:
- Heat – Eräänä miehenä (1995): Chris Shiherlis, De Niron jengin epätoivoinen pikkuveli. Kun hän makaa luotien lävistämänä ja häntä suostutellaan pakenemaan, se on puhdasta taikaa.
- Willow (1988): Lumoavana Madmartiganina – rooli, joka teki hänestä kaikkien suosikkisankarin, jolla on aina pilke silmäkulmassa.
- Tombstone (1993): "I'm your huckleberry". Siinäpä se. Doc Holliday on ja pysyy legendana.
- The Doors (1991): Hän oli niin syvällä Jim Morrisonin hahmossa, että olisit voinut vannoa nähneesi itse Liskokuninkaan haamun.
Ja sitten on se pieni tosiasia, että Val on todellakin taas täällä – ihan oikeasti. Vaikka tekoäly auttaakin häntä palaamaan, on se silti hänen sielunsa, joka näkyy jokaisessa katseessa. Heat ja Willow ovat jo kauan olleet klassikoita, mutta As Deep as the Grave osoittaa, ettei tarina ole läheskään lopussa. Joskus tarvitaan vain tietokone ja poika, jolla on samat siniset silmät, jotta voidaan jatkaa.