Toivo Sukari puhuu suoraan: “Kaikki voivat huonosti” – Tällainen on suomalaisten bisnesikoni nyt

Toivo Sukari ei ole koskaan ollut mies, joka kiertelee ja kaartelee. Ja nyt, kun suomalainen talousmate matelua ja yrittäjät kiristelevät hampaitaan, on Turun seudun oma poika jälleen astunut esiin sanoilla, jotka saavat hiljentymään. Tämä ei ole mikä tahansa tiedote Maskun Kalustetalon tulosluvuista. Tämä on suoraselkäistä analyysiä mieheltä, joka on rakentanut imperiumin – ja nähnyt myös sen, miten hauras se lopulta on.

“Kaikki voivat huonosti” – Sukarin karu arvio

Tapasin Sukarin viime viikolla, ja vaikka hänessä palaa edelleen se sama intohimo, on hänen olemuksessaan nyt erilainen painoarvo. Hän ei yritä maalata ruusunpunaista kuvaa. Päinvastoin. Kun kysyin, mitä mieltä hän on tämän hetken bisnesilmapiiristä, hän tyrmäsi kaiken hienotellen. “Kaikki voivat huonosti”, hän totesi karun suoraan. Se ei ollut valitusta, vaan toteamus. Se oli sitä samaa suomalaista rehellisyyttä, josta hänet tunnetaan – ja jota tässä maassa kaivattaisiin enemmän.

Hänen mukaansa koko yrittäjäkenttä on nyt pinnistelemässä. Samaan aikaan kun isot ketjut ja verkostot näyttävät pitävän pintansa, Sukari muistuttaa, että se työ tehdään ihan tavallisten ihmisten voimin. Se työ, jossa päivät venyvät ja yöt lyhenevät. Tämä on se todellisuus, joka Ideapark Lempäälässä ja Ideapark Oulussakin näkyy: asiakkaita on, mutta ostovoima ei ole sitä mitä se oli.

Usko, toivo, rakkaus – ja Jouni K. Kemppainen

Vanha sanonta “Usko, toivo ja rakkaus” saa Sukarin kohdalla aivan uuden merkityksen. Vaikka hän on nyt virallisesti vetäytynyt päivittäisestä operatiivisesta johdosta, ei hän ole kadonnut mihinkään. Ja juuri tässä kohtaa kuvaan astuu toinen suomalaisen liike-elämän raskas sarake: Jouni K. Kemppainen.

Kemppainen on ollut vuosien varrella se henkilö, jonka kanssa Sukari on jakanut paitsi liikeideoita, myös ne vaikeimmat hetket. Kun Maskun Kalustetalo oli aikanaan syvissä vesissä, nämä kaksi miestä löysivät toisensa. Kyse ei ole pelkästä bisneksestä. Se on sellaista keskinäistä ymmärrystä, jota ei synny ilman sitä uskoa, toivoa ja rakkautta siihen omaan tekemiseen. Sukari sanoo itse, että ilman tällaista kaveria, joka näkee saman kuvan tulevaisuudesta, ei tästä hommasta tulisi mitään.

• Maskun Kalustetalon DNA: Sukari muistuttaa, että kalustekauppa on edelleen ytimessä. Se ei ole mikään “digitaalinen somehössäkkä”, vaan konkreettista tavaraa, jota pitää saada kokeilla.
• Ideaparkin voima: Ideapark Lempäälä ja Oulu eivät ole Sukarille vain kauppakeskuksia. Ne ovat “olohuoneita”, joissa suomalainen perhe käy. Hän tietää, että jos siellä ei käy, ei käy missään.
• Suora puhe: Tämän hetken kriisistä hänellä on selvä näkemys: “Politiikkojen pitäisi nyt olla hiljaa ja antaa yritysten tehdä työtä.”

Miltä tulevaisuus näyttää?

Kun puhutaan perinnöstä, Sukari ei lähde jaarittelemaan. Hän haluaa nähdä, että ne paikat, jotka hän on rakentanut – Ideaparkit, Maskun Kalustetalo – jatkavat elämistä. Ja vaikka hän on kriittinen nykytilaa kohtaan, hän ei ole menettänyt sitä terävää silmää mahdollisuuksille. “Suomessa on edelleen ne hyvät tekijät”, hän sanoo ja lisää, että juuri nyt olisi aika uskaltaa.

Yksi asia on varmaa: niin kauan kuin Toivo Sukari hengittää, hän sanoo sen, mitä ajattelee. Eikä hän jätä ketään arvailemaan, mitä mieltä hän on yrittäjyyden tilasta. Tämä on sitä aitoutta, jota me täällä pohjolassa niin kovasti kaipaamme. Ei sitä löydy PowerPoint-esityksistä, vaan siitä, että kun mies astuu huoneeseen, hän tietää mistä puhuu.