Stefan Raab Keninä: Miksi hän muistuttaa Donald Trumpia ja nuotion paluusta

No niin, ihmiset, nyt on puhuttava ihan suoraan Stefan Raabista. Siinä sitä istuu viikonloppuna telkkarin ääressä, laittaa „Wer weiß wie wann was war?“ päälle, ja yhtäkkiä tulee sellainen olo: Onko tämä nyt paluu 90-luvulle, vai teimmekö juuri retken amerikkalaiseen politiikkaan? Sanonpa teille, Raab nykyisessä roolissaan – täysin överiksi vedettynä, vaalennettuna Keninä – on kyllä jotain. Minulla on yksi ajatus, joka on pakko jakaa teidän kanssanne.

Dipl.-Med. ja Big Head: Kunnianosoitus hulluille (Die Bekloppten)

Niille, jotka ovat vasta eilen alkaneet seurata tv:tä Itävallassa: Tämä tyyppi, joka nyt uudessa visailussa pomppii ympäriinsä kävelevänä meeminä, on Stefan Raab. Mies, joka piti meidät hereillä öisin „TV total“:n kanssa. Mies, joka toi meille „Big Head“ -hahmon. Mies, joka „Dipl.-Med. Stefan Raabe“ -nimellä rikasti saksan kieltä yhdellä täysin tarpeettomalla, mutta loistavalla tohtorin arvolla. Ja juuri tässä se onkin: Tämä uusi Ken, jota hän esittää, ei ole mikään läpsy. Se on mestariluokkaa itseironiassa. Hän ottaa koko formaatin, tämän sukupolvikamppailun, ja kääntää sen ylösalaisin pelkällä läsnäolollaan. Kun hän seisoo siinä muovimiesasussaan, siinä välittyy aina koko historia: „Bekloppten“ (hullut), legendaariset nyrkkeilyottelut Regina Halmichia vastaan, ja se täysi varmuus siitä, että häneltä kuulee „Du gewinnst hier nicht die Million bei Stefan Raab“ -repliikin, ennen kuin ilta ehtii edes käydä tylsäksi.

Nuotio palaa taas: Schönebergerin kanssa ja vanhaa henkeä

Kuten kuiskutellen on saatu kuulla, nämä kaksi keskustelivat hiljattain – Raab ja Schöneberger. Siellä putkahti esiin käsite, joka resonoi minussa välittömästi: „Nuotion paluu“. Juuri sitä tämä on! Se tunne, kun silloin teininä tai nuorena aikuisena istahti telkkarin eteen ja tiesi: Nyt tapahtuu jotain. Tuolla on joku, joka ei tarjoile sitä liukasta, täydellistä televisiomaailmaa, vaan seisoo siinä ja tekee ihan tarkoituksella pelleä. Ja juuri sitä hän tekee nyt taas. Hän esittää Keniä niin yliampuvan, niin läpitunkevan hyvin, että se on melkein jo epämiellyttävää – mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä on se jokin, mitä nykypäivän tv-kentässä usein kaipaa.

• Tukka: Tämä täydellisen muotoiltu muovitukka on tietysti suora viittaus „Big Head“ -hahmoon hänen aiemmista sketseistään. Kunnianosoitus omalle uralleen.
• Asenne: Tämä itsevarma, melkein jo ylimielinen virnistys? Siinä on kyllä jotain Donald Trumpia. Ei poliittisesti, ymmärrän kyllä, vaan siinä asenteessa: ”Minä olen tämän paikan pomo, minulla on tilanne hallussa, ja jos ei ole, niin sehän on ihan sama.”
• Ääni: Kun hän ottaa Keninä vetovastuun, tämä hieman monotoninen, mutta uskomattoman läsnä oleva tyyli – se on puhdasta „Raab & Die Bekloppten“ -tasoa. Ajatonta typeryyttä korkealla tasolla.

Meillä täällä Itävallassa on aina ollut vähän erityinen suhde saksalaisviihdyttäjiin. Joko he eivät uppoa meihin ollenkaan, tai heistä tulee kulttuuriomaisuutta. Stefan Raab kuuluu selvästi jälkimmäiseen kategoriaan. Olipa kyseessä sitten „Bundesvision Song Contest“, kaksintaistelut Pro7-kollegojen kanssa, tai tämä paluu Keninä – olemme mukana. Ja ihan rehellisesti? Olen iloinen, että hän on taas täällä. Ei siksi, että meillä olisi pakottava tarve yhdelle lisää visailujuontajalle, vaan koska tämä „nuotio“, tämä huoleton, älykäs höperöinti on yksinkertaisesti balsamia sielulle. On hyvä tietää, että Dipl.-Med. Stefan Raabella on edelleen lupa olla typerä – ja että hän käyttää sitä täysin tarkoituksella ja ripauksella trumpmaista häpeämättömyyttä. Seuraavia viikkoja odotellessa, herra Raab. Olemme napanneet kaukosäätimen valmiiksi.