Poliisi myrskyn silmässä: Ohjaaja johti jengiharjoituksia – nyt luottamus on vaakalaudalla
Tämä on tarina, joka saa haluamaan soittaa hätänumeroon – ei rikoksen ilmoittamiseksi, vaan kysyäkseen, että mitä ihmettä oikein tapahtuu. Poliisimies, yksi omistamme, epäillään toimineen rikollisjengin ohjaajana ampumaradalla. Tämä on niin syvästi kuvottavaa, että se ravistelee koko oikeuslaitosta. Olen istunut tässä vanhassa Tukholmassa yli kymmenen vuotta seuraten oikeudenkäyntejä, mutta en ole koskaan kokenut mitään tämän kaltaista.
Ampumaradasta tuli jengikoulu
Kaikki alkoi rutiinitutkintana, mutta langanpäät johtivat nopeasti paikkaan, jossa meidän poliisimme hionevat omaa osumatarkkuuttaan. Sen sijaan sitä käytettiin yksityisenä kouluna järjestäytyneelle rikollisuudelle. Virassa olevan poliisin epäillään toimineen ohjaajana henkilöille, joilla on yhteyksiä alamaailmaan. Ajattelepa sitä. Mies, joka on vannonut suojelijanvalan, opettikin aseiden käsittelyä niille, joita me eniten pelkäämme. Tämä on sellainen asia, joka saa katsomaan naapuriaan vähän normaalia tarkemmin.
Muistan, kun kuulin tästä ensimmäistä kertaa vanhalta kollegaltani, joka työskentelee edelleen Norrmalmilla. Hän oli kalpea. "Tämä on pelottavaa", hän sanoi. Ja juuri sitä se on. Luottamus Ruotsin poliisiin perustuu peruspilarille: että he ovat oikealla puolella. Kun tämä pilari alkaa rakoilla, meillä on ongelma, joka on suurempi kuin yksikään yksittäinen jengi.
Häväistys niitä kohtaan, jotka luottavat järjestelmään
Tiedän, että monilla teistä, kuten minullakin, on automaattinen reaktio nähdessään poliisiauton. Se tuo turvallisuuden tunteen. Mutta kun luen tästä sotkusta, jossa poliisin itsensä epäillään olleen osa pimeyttä, tuo reaktio ei ole enää yhtä voimakas. Kuinka voimme luottaa siihen, että se, joka vastaa, kun soitamme hätänumeroon 112, on todella meidän puolellamme? Tämä yksittäinen tapahtuma tahraa koko ammattikunnan mainetta.
On helppo verrata muihin maihin. Intian poliisi on vuosikymmeniä paininut korruptiosyytösten kanssa, ja Perun poliisi taistelee sisäistä huumekartellien soluttautumista vastaan. Olemme aina voineet katsoa heitä tietyllä omahyväisyydellä, tunteella, että "sellaista ei tapahdu täällä". Mutta nyt? Nyt me olemme siinä pisteessä. Kysymys kuuluu, onko meillä samat työkalut kuin Norjan poliisilla, naapurillamme lännessä, jota usein nostetaan esiin esikuvana pohjoismaisessa yhteistyössä. Erona on, että kun vastaavaa on tapahtunut Norjassa, tutkinnat ovat olleet salamannopeita ja seuraukset valtavat. Täällä tuntuu siltä, että yritämme yhä epätoivoisesti tarttua oljenkorsiin.
- Petoksellista: Mies, joka oli saanut valtiolta aseluvan ja suojaliivit, käytti niitä kouluttaakseen vihollista.
- Järjestelmää uhkaavaa: Jos jengit voivat rekrytoida ohjaajia poliisin sisältä, missä menee sitten raja?
- Ei hyväksyttävää: Tutkinnan on oltava armoton kaikkia osallisia kohtaan.
Mitä tapahtuu nyt?
Poliisimies on nyt pidätetty virastaan, ja esitutkinta on täydessä käynnissä. Toivottavasti se johtaa ei ainoastaan syyteharkintaan, vaan perusteelliseen puhdistukseen. Tässä ei nimittäin ole enää kyse vain yhden yksilön toiminnasta. Kyse on sen osoittamisesta, että emme Ruotsissa siedä, että omat lainvalvojat vaihtavat puolta. On aika ottaa luuta käteen.
Me, jotka asumme täällä, maksamme veroja ja noudatamme sääntöjä, ansaitsemme parempaa. Ansitsemme poliisin, jolle voimme soittaa epäröimättä. Loppujen lopuksi vain siten voimme jatkossakin nukkua yömme rauhassa. Se, että näin ilmeinen turvallisuusriski on voinut jatkua, kertoo naiiviudesta, johon meillä ei enää ole varaa. Nyt odotamme vastauksia. Ja odotamme tekoja.