Michael Gregoritsch ja se erityinen tunnelma: Näin MM-joukkue toimii!
Hei vaan! Kun harjoituskeskuksen ilmassa alkaa tuntua sellainen sähköinen lataus, että sitä voisi leikata veitsellä, on aika tositoimiin. Meillä Itävallassa tiedetään, että tuollainen erityinen kutkutus ihon alla ei vain ilmesty tyhjästä. Michael Gregoritsch, maalintekijämme, on nyt paljastanut, millainen tunnelma joukkueessa todella on – ja uskokaa pois, en ole näinä vuosina ollut harvoin näin optimistinen kuin tätä kesää ennen.
Sukunimi, joka on ohjelmanumero
Puhutaan suoraan. Nimi Gregoritsch kohoaa Itävallan jalkapallokentillä yhtä korkealle kuin Dachsteinin vuoristo. Ensin on isä, Werner Gregoritsch. Mies ei ollut instituutio maajoukkueen päävalmentajanakin, vaan hän on yhä varma kortti asiantuntijana ja Saksan Bundesliigan tuntijana. Michaelin puheista kuulee, että vanha herra on opettanut hänelle paitsi jalkapallon alkeet, ennen kaikkea yhden asian: paineen sietämisen. Mutta jalkapallo-DNA ulottuu vielä syvemmälle. Setä Anton Gregoritsch, Sturm Grazin ikuinen kapteeni, on vastuussa monesta perheen sisäisestä anekdootista, jotka saavat pukukopin yhä nauramaan. Tämä ei ole painetta, tämä on perintö – ja Michael kantaa sitä sellaisella keveydellä, joka todella tekee vaikutuksen.
Kutkutus on jo nyt käsinkosketeltavaa
Joukkueesta kantautuu tieto: Tällä porukalla on intoa. Eikä mitään jäykkää, määrättyä intoa, vaan aitoa odotusta. Gregoritsch huokuu sellaista energiaa, joka muistuttaa ÖFB:n parhaista päivistä. Se on sitä "kutkutusta", jota hän itse kuvailee – ja se on tarttuvaa. Hän sanoi hiljattain pienessä piirissä, että tuntee itsensä nuoreksi koiraksi, vaikka on jo pitkään kuulunut johtaviin pelaajiin. Ja juuri tämä yhdistelmä on se, mitä meiltä Itävallassa on niin usein puuttunut: nuorten rentous yhdistettynä vanhojen konkareiden oveluuteen.
Tulokkaat? "Kaikki todella fiksuja"
Ei epäilystäkään, suuressa operaatiossa kuten tämä joukkoon liittyy aina nuoria villikaatteja. Jotkut aluksi vähän ihmettelevät, mitä heille tapahtuu. Mutta Gregoritschin mukaan tällä kertaa on toisin. Hän nosti esiin:
- Ei kaihtamista: Nuoret kaverit tulevat mukaan, tekevät omansa eivätkä kysele lupaa kolmasti. Tämä piristää kilpailua.
- Älykkyyttä kentällä: He ovat "kaikki todella fiksuja". Sellaista ei kuule usein vakiintuneelta ammattilaiselta. Kyse ei siis ole pelkästään voimasta, vaan pelin älyllisestä ymmärtämisestä.
- Täysin rento meininki: Pukukopissa nauretaan, kentällä taistellaan. Hierarkiat ovat olemassa, mutta eivät ne ole jäykkiä. Tämä on modernia jalkapalloa.
Sanonpa teille, vanhana sarjan tarkkailijana olen harvoin nähnyt näin paljon luontaista auktoriteettia yhdessä joukkueessa. Michael Gregoritschin ei tarvitse tässä esittää suurta kapteenia – hän sitä vain on.
Isä Werner korvien välissä: Enemmän kuin pelkkä asiantuntija
Ei tietenkään pidä aliarvioida Werner Gregoritschin roolia. Vaikka hän virallisesti vaikuttaakin enää taustalla, hänen vaikutuksensa on havaittavissa. Alan piireistä tiedän, että Michael puhuu hänen kanssaan säännöllisesti puhelimessa. Ei saadakseen taktisia ohjeita seuraavaan otteluun, vaan tyhjentääkseen päätään. Ja jos vanha Gregoritsch osaa jotain, niin on se rauhallisuuden säteily. Mies on kokenut niin monta derbyä, nousua ja putoamista, että nykyinen odotus on hänelle luultavasti puhdasta nautintoa. Michaelille se on kuin turvasatama ennen avomerelle lähtöä.
Ja juuri tämä yhdistelmä maanläheisyyttä ja odotusta antaa minulle toivoa. Kun sinulla on valmentaja kuten Rangnick, joka pitää ohjat käsissään, ja johtava pelaaja kuten Gregoritsch, joka kanavoi tunteet, ei paljon voi mennä pieleen. Kutkutus on jo nyt käsinkosketeltavaa – ja minä en malta odottaa, että päästään vihdoin tositoimiin. Menoksi, pojat! Me seisomme teidän takanaanne.