Matkalla maailman ääriin: Miksi tanskalaiset googlaavat nyt Venezuela, Shakki ja Silmarillion?

Äskettäin Tanskassa Googlen hakutrendeihin pomppasi outo yhdistelmä hakusanoja. "Matkalla maailman ääriin" (may først til verdens ende) kärjessä, ja heti perässä kaikkea Venezuelasta ja Shakkista Romeoon ja Juliaan, Silmarillioniin ja monoteismiin. Mediana analyytikkona tämä sai kulmiani kohoamaan. Mitä ihmettä näillä on tekemistä toistensa kanssa? Onko se uusi tietokilpailu, poliittinen skandaali vai vain yksi satunnainen nettihypetys?

Televisio-ohjelma, joka haastaa formaatin

Vastaukseksi paljastui TV2:n uusi panostus, viihdeohjelma niin omaperäinen, että sitä on melkein vaikea kuvailla. Kutsutaan sitä kulttuuri- ja matkadokumentiksi koukulla. Juontaja May (joka selittää hakutermin ensimmäisen osan) vie meidät matkalle maailman ääriin – tai ainakin joillekin syrjäisimmistä paikoista. Matkan varrella hän tapaa paikallisia, jotka haastavat hänet kaikessa geopoliittisista kriiseistä älyllisiin peleihin. Tämä selittää, miksi me yhtäkkiä googlaamme Venezuelaa (yksi hänen pysähdyspaikoistaan) ja Shakkia (hän mitteli voimiansa suurmestaria vastaan georgialaisessa kylässä).

Shakespearesta Tolkieniin ja teologiaan

Mutta ohjelma ei pysähdy tähän. Yhdessä jaksossa May sukeltaa ikuiseen rakkaustarinaan Romeo ja Julia, ja minun on myönnettävä, että itsekin istuin ja katsoin vanhan elokuvan uudelleen sen jälkeen. Ja sitten on Silmarillion. Kyllä, luit oikein. J.R.R. Tolkienin mytologinen teos, jonka jopa hardcore-fanit kokevat raskaaksi, nousi yhtäkkiä puheenaiheeksi, koska May vieraili islantilaisen kirjailijan luona, joka vertasi pohjoismaista mytologiaa Tolkienin universumiin. Tämä johti luonnollisesti keskusteluun monoteismista vastaan polyteismi, ja kas kummaa – uskonnonfilosofiakin oli yhtäkkiä kaikkien huulilla.

Miksi se on hitti – ja mitä voimme oppia siitä

Juuri tämä älyllinen leikittely tekee Matkalla maailman ääriin -ohjelmasta ilmiön. Katsojat eivät vain passiivisesti viihdy; heistä tulee uteliaita. Sosiaalisessa mediassa räjähti kommenteilla, kuten "hän on aivan nerokas" (viitaten Mayn kykyyn välittää monimutkaisia aiheita) ja "tunkkainen pitkäveteinen tv olisi ehkä parempi ilman julkkiksia" – kritiikkiä siitä, että ohjelma vaikuttaa ajoittain liian hiotulta. Mutta oli miten oli, se luo keskustelua. Ja keskustelu luo huomiota.

Kaupallinen kultakaivos

Vaihdetaan kaupalliseen näkökulmaan. TV2 on tässä osunut kultasuoneen. Ohjelma ei tuota pelkkiä katsojalukuja, vaan myös hakusanaprofiilin, joka on kultaa mainostajille. Mieti sitä: jos myyt matkoja Venezuelaan, shakki-kirjoja tai teatteriliput Romeo ja Juliaan, niin kohdeyleisösi etsii parhaillaan aktiivisesti. Se on kohdentamista tavallista pidemmälle. Mutta mukana on myös mutka: klassiset 250 000 kruunua voittajille – kuten muista ohjelmista tunnemme – eivät täällä ehkä aivan pidä paikkaansa, mitä yleinen käsitys väittää. Huhu kertoo, että julkkisosallistujat on petetty palkinnon suhteen tai että se menee hyväntekeväisyyteen. Tämä luonnollisesti herättää keskustelua, mutta myös huomiota. Ja tv-alalla huomio = raha. Sponsorointi kirjankustantamoilta, matkatoimistoilta ja oppilaitoksilta on aivan ilmeistä.

Uusi aikakausi tv-sisällölle

Mitä tämä kertoo tulevaisuuden televisiosta? Minusta näemme siirtymän pois puhtaasta pintaviihdytyksestä. Yleisö janoaa substanssia, aiheita, joita voidaan googlata ja keskustella ruokapöydässä. Matkalla maailman ääriin ei ole vain ohjelma; se on portti oppimiseen. Siksi näemme nousun hauissa, kuten monoteismi ja Silmarillion. Se on uudenlainen edutainment-muoto, jolla on potentiaalia houkutella sponsoreita, kuten kirjastoja, yliopistoja ja kulttuurilaitoksia. Kuvittele verkkoalusta, jossa katsojat voivat sukeltaa ohjelman aiheisiin eksklusiivisen materiaalin avulla – se olisi luonnollinen liiketoimintamalli.

Tässä ovat elementit, jotka parhaillaan ohjaavat hakuja:

• Venezuela: Muotokuva kriisimaasta, joka sai katsojat etsimään tietoa.
• Shakki: Mayn ja suurmestarin välinen kaksintaistelu, joka herätti uudelleen kiinnostuksen peliä kohtaan.
• Romeo ja Julia: Nykyaikainen tulkinta Shakespearen klassikosta.
• Silmarillion: Kun Tolkien tuotiin olohuoneeseen, ja me kaikki tulimme uteliaiksi haltijoiden alkuperästä.
• Monoteismi: Uskontokeskustelu, joka osoitti, että tv voi olla syvällistä olematta tylsää.

Uskallan väittää, että vuoden päästä näemme lukuisia kopioita tästä formaatista. Mutta siihen asti TV2 kerää hedelmät. Ja kuluttajana voimme vain iloita siitä, että televisio uskaltaa jälleen haastaa älyämme. Joten seuraavan kerran, kun googlaat hämärää aihetta nähtyäsi ohjelman, muista: et ole yksin. Meitä on monta, jotka haluamme mennä maailman ääriin ja takaisin tullaksemme viisaammiksi.