Demoskop: Liberaalit yli äänikynnyksen – tässä on uusi poliittinen maisema
Tuoreessa Demoskopin mittauksessa on aina jotain erityistä. Kyse ei ole pelkistä taulukon numeroista; se on tilannekuva kansan tahdosta, syke, joka saa puolueiden strategit joko riemunkiljahduksiin tai pöydän alle piiloon. Ja tällä kertaa yksi liike saa koko Kungsholmenin kohottamaan kulmiaan.
Olen seurannut mielipidemittauksia yli vuosikymmenen ajan, ja voin kertoa, että tämä on yksi niistä mittauksista, jotka jäävät puoluesihteereiden selkäytimeen pitkäksi aikaa. Liberaalit, se pieni puolue, joka on pitkään tanssinut tiukkaa neljän prosentin äänikynnyksen varrella, on tuoreimpien lukujen mukaan nyt ylittänyt sen reilusti. Puolue saa 4,5 prosenttia. Kysymys kuuluu luonnollisesti, mitä on tapahtunut.
Liberaaleja tuulia tyhjästä?
No, kyse on kurssinmuutoksesta, jolla on ollut seismiset vaikutukset. Viikkoja kestäneen sisäisen väittelyn ja selkeän asennemuutoksen jälkeen, jossa on etäännytty yhteistyöretoriikasta perussuomalaisten kanssa, näemme nyt tuloksen. Äänestäjät, ne, jotka aiemmin puntaroivat jäämistä vai siirtymistä muihin porvallisiin vaihtoehtoihin, ovat ilmeisesti palanneet takaisin. Arvioni mukaan tässä ei ole kyse vain väliaikaisesta trendin käänteestä. Se on signaali siitä, että liberaalilla kentällä Ruotsissa on yhä ydin, joka ei ole valmis tinkimään identiteetistään hallitusvallan vuoksi.
Mistä liberaalien nyt saamat äänet sitten ovat peräisin? Kun tarkastelee mielipidemittauksen muutoksia, näkee selkeän virtauksen: jos joltakin otetaan, niin ennen kaikkea perussuomalaisilta. Jimmie Åkessonin puolue menettää kannatustaan tässä mittauksessa 20,5 prosentista 19,9 prosenttiin. Se on pieni, mutta symbolisesti tärkeä lasku. Usein sanotaan, että ruotsalaisen politiikan oikeistoblokki on kuin tilkkupeitto; kun vetää yhdestä langasta liberaalien osassa, koko rakenne usein seuraa perässä. Juuri nyt näemme, kuinka perussuomalaiset menettävät otettaan niistä selvästi "porvarillisen skeptisistä" äänestäjistä, jotka aiemmin näkivät heidät ainoana radikaalina vaihtoehtona.
Viisi pointtia, jotka selittävät uuden tilanteen
Jotta saadaan selvitettyä, mitä tämä Demoskop-mittaus todella tarkoittaa tulevan valtiopäivätyön kannalta, olen koonnut tärkeimmät huomiot:
- Socialdemokraterna edelleen suurin: S on vakaasti 35,2 prosentissa. Magdalena Andersson voi nukkua yönsä rauhassa, mutta ei liian levollisesti. Oppositio on hajanainen, muttei heikentynyt.
- Liberaalien selviytyminen: 4,5 prosentilla puolue ei ole vain yli äänikynnyksen; sillä on puskuria. Tämä tarkoittaa, että sisäiset strategiakiistat todennäköisesti vaimentuvat – ainakin hetkeksi.
- Moderaattoreiden haaste: M menettää hieman kannatusta ja päätyy 18,7 prosenttiin. Ilman selkeää liberaaliliittoa Ulf Kristersson riskoi jäävän yksin omalle laidalleen.
- MP ja V marginaalissa: Ympäristöpuolue saa 5,2 prosenttia, Vasemmistopuolue 7,8. Vihreät huokaisevat helpotuksesta, mutta vain hengittääkseen seuraavaan taisteluun budjetista.
- KD tavanomaisella tasollaan: Ebba Buschin puolue pysyy 3,9 prosentissa. Ei kriisiä, mutta ei juhlaakaan.
Sen, mikä tekee tästä mittauksesta erityisen mielenkiintoisen, on aikajana. Tämä on ensimmäinen todella suuri mielipidemittaus, joka tehdään viime viikon poliittisten mullistusten jälkeen. Olemme tottuneet siihen, että analyysit tulevat vasta kun tapahtumat ovat jo vanhaa uutista, mutta tässä näemme vaikutuksen reaaliajassa. Liberaalien käänne ei ollut vain tapa selviytyä mediassa; se oli strategia, joka kannatti äänestäjien tuessa.
Varoitan kuitenkin vetämästä liian suuria johtopäätöksiä yksittäisestä mittauksesta. Olen kokenut tämän ennenkin. Yksi -skooppi on vain tilannekuva, ja nykypäivän epävakaassa äänestäjäkunnassa luvut voivat heilahtaa takaisin yhtä nopeasti kuin ne tänne tulivat. Mutta juuri nyt, tällä hetkellä, liberaalit huokaisevat helpotuksesta. He eivät ole pelastaneet vain puoluettaan valtiopäiville; he ovat osoittaneet, että liberaalille äänelle, joka ei halua sitoutua liikaa perussuomalaisiin, on yhä kysyntää.
Jatkossa nähdään, alkavatko muut hallituspohjan puolueet kyseenalaistaa omaa linjaansa. Jos liberaalit voivat kasvaa etääntymällä, mikä estää keskustapuoluetta tekemästä samaa? Politiikka Tukholmassa on juuri nyt kuin shakkipeli, jossa sotilaat ovat yhtäkkiä oppineet liikkumaan kuin kuningattaret. Jännittävää, arvaamatonta – ja juuri siksi rakastan seurata jokaista Demoskop-mittausta, joka saapuu.