Deltan hiljainen vallankumous: Miksi kansanedustajien kannattaisi ottaa oppia, kun lentoyhtiö lakkauttaa kongressin etuoikeudet

Se hetki, kun jonotat Heathrow'lla tai Manchesterissa kengät käsissä ja tax-free-pussi kainalossa, ja näet heidät. He lipuvat turvatarkastuksen ohi kuin Bond-elokuvan konnat matkalla portille, jonka olemassaolosta et ole koskaan kuullutkaan. Me kaikki olemme ajatelleet: kiva olla.

Meren toisella puolella tuosta taianomaisuudesta on juuri hävinnyt pieni hippunen. Delta Air Lines on hiljaa tehnyt jotain, mikä tuntuu reiluuden tavoittelussaan hyvin brittiläiseltä. Atlantassa kotipaikkaansa pitävä lentoyhtiö on lakkauttanut omistetun "kongressin asiakaspalvelun" – erityisen varauspalvelun, jonka kautta yhdysvaltalaiset lainsäätäjät pääsivät ohittamaan tavallisen asiakaspalvelun jonot ja varmistamaan paikkansa yhdellä etuoikeutetulla puhelulla. Tämä etu huusi "olen sinua tärkeämpi", ja nyt se on maadoitettu.

Jokaiselle, joka on joskus odottanut puhelimessa Vivaldia kuunnellen yrittäessään vaihtaa myöhästynyttä jatkolentoa, tämä tuntuu pieneltä voitolta tavalliselle matkustajalle. Kyse ei ollut vain puhelinlinjasta. Se erityinen palvelupiste oli symboli. Se edusti kaksitasoista matkustusjärjestelmää, eräänlaista ilmailun aristokratiaa, joka kohteli kongressin jäseniä kuin erityisvieraita pelkän tittelin, ei lipun hinnan perusteella. Delta ei ole tehnyt asiasta suurta julistusta. Ei ole tiedotetta etusivulla. Se vain… lakkasi. Numero soi tyhjyyteen. Ja siinä hiljaisuudessa voi melkein kuulla helpotuksen huokauksen porttityöntekijöiltä, joiden ei enää tarvitse perustella senaattorille, miksi perhettä ei voi siirtää sivuun viime hetken lennolta Washingtoniin.

Nyt saatat miettiä, mikä tämän aiheutti. Kyse ei ollut äkillisestä nöyryyden puuskasta Washingtonissa. Kyse oli hiljaisesta, hellittämättömästä paineesta texasilaiselta senaattorilta, joka on käynyt ristiretkeä – ja joka sai lopulta tarpeeksi kannatusta edetäkseen senaatin läpi. Hänen ajatuksensa ei ollut kohdistunut erityisesti Deltan lakkauttamiseen, vaan siihen, että lainsäätäjien niin kutsuttu "erityiskohtelu" lentokentillä lopetetaan. Kyse on sellaisesta maalaisjärkeä edustavasta lainsäädännöstä, että ihmettelee, miksei se ollut jo aiemmin voimassa. Perustelu on yksinkertainen: jos sinun kuuluu edustaa kansaa, miksi sinun pitäisi päästä ohittamaan ne jonot, joissa kansa seisoo?

Ajatellaanpa hetki matkustuksen hierarkiaa. Meillä on:

• Ultra-ylellinen luokka: Yksityislentäjät, jotka eivät koskaan näe terminaalin sisäpuolta, elleivät satu haluamaan Pret-pasteijaa.
• Business-luokan prikaati: Lounge, pikakaista, mutta silti lentoyhtiön aikataulujen armoilla.
• Me: Sekoilijat. Rukoilemme tyhjää keskimmäistä paikkaa ja laukkua, joka todella saapuu perille.

Vuosien ajan Yhdysvaltain kongressi oli kaivertanut itselleen lokeron kahden ensimmäisen väliin – pääsyn varauskeijukaisen luokse ilman hintalappua. Tuon senaattorin ajaminen ja Delta Air Linesin nopea toimeenpano piirtävät rajoja uusiksi. Se kertoo lainsäätäjille, että kun astut lentokentälle, jätät tittelisi naulakkoon pikkutakkisi kanssa. Olet vain yksi matkustaja menossa pisteestä A pisteeseen B.

Synnyttääkö tämä dominoreaktion? Se on mielenkiintoinen osa. Delta on aina ollut näissä asioissa suunnan näyttäjä. Jos muut perinteiset yhtiöt näkevät, että poliittisen concierge-palvelun lakkauttaminen ei aiheuta kapinaa Capitol Hillillä (ja itse asiassa ansaitsee harvinaisen aplodit äänestäjiltä), ne todennäköisesti seuraavat perässä. Tämä on sellaista populismia, joka ei maksa lentoyhtiölle senttiäkään, mutta ostaa valtavasti hyvää tahtoa.

Olen viettänyt tarpeeksi vuosia seuratakseni tätä alaa tietääkseni, että todellinen tarina ei ole kadonneesta puhelinlinjasta. Se kertoo näkymättömien etuoikeuksien murenemisesta. Elämme aikaa, jossa valtaapitävien ja tavallisten kansalaisten välinen kuilu on suurennuslasin alla. Olipa kyse sitten Westminsterin kansanedustajien sivutöistä tai senaattoreilta pois otetusta pikakaistasta ensimmäiseen luokkaan, yleinen mielipide on muuttumassa. Nykyään odotetaan, että palvelun on oltava tasa-arvoista. Lipun hinta on ainoa tunnus, jolla on merkitystä.

Joten kun seuraavan kerran olet Deltan – tai minkä tahansa – lennolla ja näet poliitikon näpyttämässä kiivaasti puhelintaan turistiluokan käytävällä, nyökkää hänelle. Tarjoa vaikka kuulokkeiden jakaja. Kongressin kultaisen lipun päivät ovat onneksi, kiitos, laskeutumassa pysyvästi.