Chiara Petrolini oikeudessa: "En ole tappajaäiti, en ollut varma raskaudesta"

Tänään Parmassa oikeustalolla tunnelma oli painostava, lähes juhlallinen. Chiara Petrolini, 22-vuotias nainen, joka on ollut keskipisteessä Italiaa järkyttäneessä tapauksessa, rikkoi vihdoin hiljaisuutensa. Tuomarin edessä hän otti esiin paperin ja luki valmistellun lausuntonsa. Paikalla olleet kertovat ohuesta, paikoin katkonaisesta äänestä, joka kuitenkin halusi tulla kuulluksi. Hän halusi katsoa suoraan silmiin niitä, jotka häntä syyttävät, ja ehkä myös meitä kaikkia, jotka kuukausien ajan olemme yrittäneet löytää järkeä tähän tarinaan.

"En ole äiti, joka tappaa lapsensa." Tämä lyhyt, iskumainen lause on hänen puolustuksensa ydin. Chiara Petrolini toisti, ettei tapahtuma-aikaan, noiden kahden salassa pidetyn synnytyksen aikaan, ollut lainkaan tietoinen raskaudestaan. "En ollut varma siitä", hän toisti useaan otteeseen, melkein kuin yrittäen vakuuttaa ensisijaisesti itsensä. Hän kuvaili kehon muutoksia, jotka hän oli tulkinnut epävarmuudessa, pelon ja kieltämisen kierteessä. Hän puhui peloissaan olevasta nuoresta naisesta, joka oli yksin, eikä edes tiennyt keneltä pyytää apua.

Syyttäjän asiakirjoista paljastuu yksityiskohtia, jotka ovat saaneet monien veren hyytymään: vastasyntyneiden ruumiit oli ilmeisesti hylätty järkyttävissä olosuhteissa. Mutta tänään hän torjui jyrkästi häneen liimatun "hirviön" leiman. Hän sanoi, että hänen elämästään tuli helvetti jo kauan ennen pidätystä, ja että hän ei koskaan halunnut tappaa. Hänen sanansa sytyttävät uudelleen keskustelun: onko todella mahdollista olla huomaamatta kahta raskautta?

Oikeuden penkkiriveiltä keräsin vaikutelmia paikalla olleilta asianajajilta: heidän mielestään strategia on selvä. Chiara Petrolini yrittää siirtää huomion tahallisesta surmasta kyvyttömyyteen kohdata todellisuus. Mutta syyttäjällä on omat todisteensa ja oma totuutensa, ja tämä oikeudenkäynti on vasta alussa.

Tässä ovat avainkohdat Chiara Petrolinin tänään antamista lausunnoista:

• "En ollut varma raskaudesta": hän painotti, ettei havainnut raskaudentilaansa, ei ensimmäisen eikä toisen synnytyksen yhteydessä.
• "En ole tappajaäiti": hän kiisti jyrkästi aikeen tappaa vastasyntyneet, hyläten syytteen tahallisesta surmasta.
• "Olin yksin ja peloissani": hän maalasi kuvan paniikin vallassa olevasta nuoresta, joka ei kyennyt pyytämään apua tai edes ymmärtämään, mitä oli tapahtumassa.
• Lausunnon lukeminen paperilta: hän valitsi valmistellun tekstin lukemisen, jotta tunteet eivät pääsisi yliotteen ja jotta hän varmasti sanoisi kaiken, mitä aikoi.

Poistuessa salista tunne on, että tämä tapaus on paljon monimutkaisempi kuin mihin muutama uutinen pystyy. Se ei ole vain tarina oletetuista rikoksista, vaan myös nuorten yksinäisyydestä, muuttuvista kehoista joita ei ymmärretä, peloista jotka muuttuvat ylitsepääsemättömiksi muureiksi. Täällä Parmassa tunnemme sen syvällä, koska se koskettaa syviä tuntoja. Chiara Petrolini ei ole enää vain nimi lehdissä: hän on nuori nainen, joka puhui ja odottaa nyt tuomiotaan. Ja oikeudenkäynti, kuten näissä tapauksissa sanotaan, on vasta alkanut.