Wolves - Liverpool: Miksi Arne Slot'n miehistö kompastui susilaumassa
Seisoessani Molineux'lla tänä iltana, minun on myönnettävä, että tunnelma oli sähköinen. Mutta painetta eivät luoneet pelkästään kotijoukkueen fanit. Se, mitä todistimme Wolvesin ja Liverpoolin välisessä ottelussa, oli kotijoukkueen taktinen mestarinäyte – ja harvinainen turhautumisen hetki muuten niin hyvin pelaavalta Liverpoolilta.
Totean aluksi: pistemenetykset eivät olleet sattumaa. Jokainen taktiikasta välittävä saattoi ennakoida, että Wolvesin matala blokki olisi avaintekijä. Mutta sen näkeminen käytännössä oli aivan muuta. Liverpool hallitsi palloa, kuten se yleensä tekee, mutta se oli kuin pään hakkaamista seinään. Aina kun punapaita lähestyi rangaistusaluetta, kolme tai neljä sutta oli valmiina tukkimaan tilat.
Opas puolustuslinnoituksen murtamiseen
Niille, jotka kaipaavat opasta Valioliigan taktiikoiden analysointiin, tämä ottelu on täydellinen tapaustutkimus. Liverpool yritti kaikkea: nopeita vastahyökkäyksiä, keskityksiä laidoilta ja keskikenttäpelaajien syvälle suuntautuvia juoksuja. Mikään ei toiminut optimaalisesti. Wolvesin valmentaja oli selvästi lukenut vastustajajoukkueensa täydellisesti. He antoivat Liverpoolin pitää palloa toppareiden välissä, mutta heti kun se syötettiin kohti Mohamed Salahia tai Darwin Núñeziä, heidät kohtasi mustien paitojen muuri.
Ottelun ratkaisuhetket
- Wolvesin tiivis 5-4-1-muodostelma: Liverpoolin oli lähes mahdotonta löytää tyhjiä tiloja. Aina kun keskikenttäpelaaja yritti edetä, hänet kohtasi kaksi vastustajaa.
- Darwin Núñezin hukattu paikka: 32. minuutilla hän puski läheltä, mutta Wolvesin maalivahti José Sá teki ihmeellisen torjunnan. Se oli ottelun ehdoton käännekohta. Jos hän olisi tehnyt maalin, ottelu olisi näyttänyt täysin erilaiselta.
- Matheus Cunha vastahyökkäyksessä: Hän oli jatkuva piikki Liverpoolin puolustuksen lihassa. Hänen nopeutensa ja voimansa saivat Liverpoolin epäröimään liian monen pelaajan lähettämistä hyökkäykseen.
Kun ottelun kulkua tarkastelee tarkemmin, käy selväksi, että tämä oli juuri sellainen ottelu, jossa Liverpool voi joutua ongelmiin. Heiltä puuttui luova kipinä loukkaantuneelta pelaajalta, ja Wolves hyödynsi sitä armottomasti. Se oli juuri se Akilleen kantapää, johon olin viitannut aiemmin viikolla: joukkueet, jotka vetäytyvät omalle puolustuskolmannekselleen ja panostavat vastaiskuihin, voivat olla heille uhka.
Kysymys kuuluukin, miten tätä ottelua voidaan hyödyntää jatkossa. Liverpool-faneille se on silmiä avaava kokemus: joukkue on haavoittuvainen vetäytyviä ja vastaiskuihin panostavia joukkueita vastaan. Meille analyytikoille se on vahvistus siitä, että Valioliiga on tänä vuonna taktisempi kuin koskaan. Ei riitä, että saapuu paikalle ja voittaa – täytyy olla pelisuunnitelma, jolla voi murtaa vastustajan pelisuunnitelman.
Isossa kuvassa tämä tulos tarkoittaa, että mestaruuskamppailu on yhä täysin auki. Liverpool menetti tärkeitä pisteitä, mutta otteluita on niin paljon jäljellä, ettei mikään ole ratkennut. Wolves puolestaan osoitti pystyvänsä nappaamaan pisteitä parhailta, ja tämä voi olla ratkaisevaa sarjataulukon häntäpäässä. Tällaiset ottelut tekevät Valioliigasta maailman jännittävimmän sarjan.
Arvioni: Liverpool palaa raiteilleen, mutta sen on löydettävä keino käsitellä täysin sulkeutuvia joukkueita. Siihen asti odotan innolla, miten Arne Slot ja kumppanit säätävät strategiaansa. Sillä tiedämme kaikki, että huipulla on kyse virheistä oppimisesta – ja tämä ottelu oli arvokas opetus.