USA ja Iran sodassa: Trump epäröi, Israel suunnittelee seuraavia kolmea viikkoa – ja Saksa jää ulkopuolelle
On 19. maaliskuuta 2026, ja Lähi-idän sota on edennyt kolmannelle viikolleen. Se, mikä alkoi kostoiskuina, on levinnyt maastopaloksi, joka on nielaissut koko alueen. Samalla kun USA ja Israel tekevät lähes päivittäin uusia ilmaiskuja, ei enää kysytä, kärjistyykö konflikti, vaan kuinka syvälle se vielä syöksee alueen ja maailmantalouden. Ja keskellä tätä: Yhdysvaltain presidentti, joka ei halua katkaista johtoa, ja Israel, joka varautuu pitkään taisteluun.
Trumpin epäröinti: "Ehdot eivät ole vielä tarpeeksi hyvät"
Valkoisesta talosta on tullut viime päivinä ristiriitaisia signaaleja. Yhtäältä Donald Trump korostaa, että Iran haluaa sopimuksen. Toisaalta hän itse torjuu sen. Luottamuksellisessa keskustelussa yhdysvaltalaistoimittajien kanssa hän pudotti tällä viikolla pommin: "Iran haluaa sopimuksen, mutta minä en halua, koska ehdot eivät ole vielä tarpeeksi hyvät." Trumpille ratkaisun on oltava "erittäin kestävä" – toisin sanoen: Iranin on luovuttava kokonaan ydinasepyrkimyksistään. Tavoite on selvä, mutta tie sinne on verinen. Sillä välin kuolonuhrien määrä Iranissa on paikallisten ihmisoikeusaktivistien mukaan noussut yli 3 000:een. Uhrien joukossa on arviolta vähintään 1 319 siviiliä, joista 206 on lapsia. Luvut ovat herättäneet kansainvälistä kauhua, mutta eivät ole toistaiseksi pysäyttäneet sotakoneistoa.
Israel varautuu viikkoja kestäviin taisteluihin
Kun Trump viivyttelee, Israel toimii. Armeija on varautunut jatkamaan sotaa vähintään kolme viikkoa. Sotilasedustaja antoi ymmärtää, että Iranissa on listalla vielä "tuhansia kohteita" – aina juutalaiseen pääsiäiseen (pesah) asti, joka alkaa tänä vuonna huhtikuun alussa. Kyse ei ole enää pelkistä symbolisista iskuista. Israel haluaa tuhota Iranin sotilaallisen infrastruktuurin pysyvästi. Erityisen arkaluontoista on Yhdysvaltojen käyttämät bunkkeripommit. Yli kahden tonnin painoisia GBU-72-pommeja on käytetty iranilaisten ohjustukikohtien tuhoamiseen Hormuzinsalmella. Salmi, maailman öljynkaupan pullonkaula, on käytännössä lamaantunut.
Näkymätön liittolainen: Yhdysvaltain tuen historia Irakille
Ei tarvitse olla historioitsija ymmärtääkseen historian ironian. Nykyään USA taistelee Irania vastaan kaikin voimin. Mutta oli aika, jolloin Washington ja Bagdad olivat liittolaisia yhteistä vihollista vastaan. Se, joka tänä päivänä lukee otsikoita "Yhdysvaltain tuki Irakille Iran–Irak-sodassa", saattaa pudistella päätään epäuskoisena. 1980-luvulla, Iranin ja Irakin välisen katkeran sodan aikana, USA asettui selvästi Saddam Husseinin puolelle – kaikista ihmisoikeusloukkauksista huolimatta. Tuolloin Washingtonia ajoi tähän liittoumaan pelko Iranin vallankumouksen leviämisestä. Tiedustelutietoja, satelliittikuvia ja jopa suoraa sotilaallista apua virtasi Bagdadiin Iranin pitämiseksi aisoissa. Nyt, hyvät 40 vuotta myöhemmin, akseli on kääntynyt. Nyt Yhdysvallat itse yhdessä Israelin kanssa pudottaa pommeja Teheraniin. Historiallinen kuperkeikka, joka osoittaa, kuinka nopeasti geopoliittiset koordinaatit voivat muuttua.
Protestia omassa talossa: Terrorintorjunnan johtaja eroaa
Jopa Yhdysvaltain hallinnon sisimmässä piirissä tyytymättömyys kasvaa. Kansallisen terrorismintorjuntakeskuksen johtaja, republikaani ja Trumpin luottomies, on heittänyt hanskat tiskiin. Hänen syytöksensä on painava: sota aloitettiin Israelin vaatimuksesta, ei siksi, että USA olisi ollut välittömässä uhattuna. Huomionarvoinen tapaus, joka osoittaa, etteivät kaikki edes "Maga-liikkeessä" seiso nykyisen strategian takana. Paine Trumpia kohtaan kasvaa – ei vain ulkoa, vaan myös sisältä.
Saksa ja Eurooppa: Huolen ja etäisyydenoton välillä
Euroopassa kehitystä seurataan huolestuneena. Polttoaineiden hinnat Saksassa pysyvät korkeina, eivätkä asiantuntijat odota nopeaa helpotusta. "Niin kauan kuin Hormuzinsalmi on tukittu, öljyn hinta ei laske", geopolitiikan asiantuntija ennustaa. Taloudelliset seuraukset ovat jo nyt massiiviset. Poliittisesti Saksa pitää etäisyyttä. Liittokansleri Friedrich Merz teki selväksi liittopäivillä: "Washington ei ole pyytänyt meiltä neuvoa." Saksa ei osallistu merireittien turvaamiseen – siihen puuttuu yksinkertaisesti suunnitelma tai mandaatti. Kumppania ei haluta loukata, mutta ei myöskään sokeasti syöstä sotaan, jonka loppua kukaan ei voi nähdä.
Mitä seuraavaksi?
Tilanne on umpikujassa. Iran osoittaa kovista iskuista huolimatta edelleen puolustuskykyään ja on jopa iskenyt energiakohteisiin Qatarissa – vaarallinen siirto, joka vetää arabien Golf-valtiot suoraan konfliktiin. Trump uhkasi tämän jälkeen Iranin South Pars -kaasukentän täydellisellä tuhoamisella. Kärjistymisen kierre kiihtyy. Varmaa on:
- Sotilaallisesti: Israel on varautunut vähintään kolmeen lisäviikkoon taistelua.
- Taloudellisesti: Energian hinnat pysyvät korkeina, Hormuzinsalmi on tukossa.
- Poliittisesti: Jopa USA:ssa nousee vastarintaa, Eurooppa pitää etäisyyttä.
Jäljelle jää toivo ihmeestä. Tai karu tiedon siitä, että tämä sota ei ole vielä läheskään ohi. Kolmas viikko on juuri alkanut.