Miksi "Shōwa-aika" viehättää meitä nyt? Ajan todellisuus värien, tuulten ja rautateiden kautta.

Vaikka Reiwa-aikaa on eletty jo pitkään, kaupunkikuvassa näkee silti yllättävän paljon "Shōwa-retro"-kohteita, ja jopa nuorempi sukupolvi on niiden lumoissa. Kyse ei ole pelkästä nostalgia-innostuksesta, vaan jostain syvemmästä ja hienovaraisesta viehätyksestä, jota on vaikea sanoin kuvata. Tällä kertaa lähestymme sen ajan tunnelmaa värien, tuulten, rautateiden ja aikakauden symbolin kautta.

Ajan "värien" tavoittelua

Kun haluaa uppoutua Shōwa-ajan maailmaan, silmään osuu ensimmäisenä sen ainutlaatuinen värimaailma. Syvänpunainen, rauhallinen indigonsininen, jollain lailla nostalgiaa herättävä kaki-oranssi... Nämä värit eivät ole vanhanaikaisia, vaan ne kumpuavat harkitusta suunnittelusta ja vahvasta esteettisestä tietoisuudesta. Kun selaa aikoinaan julkaistua värikirjaa, huomaa, miten siihen on vangittu tuon ajan ihmisten aistimellisuus. Kaupallisessa suunnittelussa ja arjen esineissä käytetyt väriyhdistelmät ovat hämmästyttävän tyylikkäitä ja sellaisenaan sovellettavissa moderniin sisustukseen ja muotiin. Tällaista materiaalia tutkiessa tajuaa, miten syvällisesti ja vakavasti ajan ihmiset suhtautuivat väreihin.

Unohtumaton "tuulen" muisto

Shōwa-aika ei toki ollut pelkkää lempeää värien leikkiä. Ihmisten muistiin on syöpynyt myös luonnon voima. Vuonna 1979 riehunut taifuuni numero 20. Nykyään on yleistä nimetä taifuunit vuosiluvun mukaan, kuten "Reiwa 1 -vuoden Bōsōn niemimaan taifuuni", mutta tämä vuoden 1979 taifuuni iski Japanin saaristoon sellaisella voimalla, että sitä kutsuttiin myös "toiseksi Muroto-taifuuniksi".

Muistan, kun asuin tuolloin Osakassa. Keihan-rautateiden liikenne seisoi pitkään, ja asemien edustat täyttyivät kotiin pääsemättömistä ihmisistä. Sen kertaisen myrskyn voiman ja ikkunaruutuja piestäneen sateen äänen muistan yhä elävästi. Tämä taifuuni, joka jätti jälkeensä niin suuren tuhon, että se muutti kaupunkikuvaa yhdessä yössä, oli symboli nopean kasvun kauden päättymiselle ja suuri käännekohta ihmisten suhtautumisessa luonnonilmiöihin. Niille, jotka elivät tuon ajan, Shōwa ei ole pelkkää lämmintä nostalgiaa, vaan myös todellista muistoa, jossa arki oli tiiviisti läsnä luonnon arvaamattomuuden kanssa.

Ihmiset ja kaupungit yhdistävä "rautatie" maisemana

Mikä sitten kantaa tätä todellista muistia nykypäivään? Yksi asia on epäilemättä rautatie. Kun kulkee Keihan Electric Railwayn varrella, huomaa, miten vahvasti Shōwa-ajan tunnelma on yhä läsnä. Erityisesti Kioton kaupunkikuvaan sulautuvat raitiovaunut tai Hirakata-shi-aseman ympäristön vanhanaikainen kauppakatu, ennen uudelleenrakennusta, tuntuvat kelluvan ajassa omassa rauhallisessa tahdissaan.

Keihan-linja ei ollut pelkkä kuljetusväline. Radan varrelle syntyneet asuinalueet ja kulttuuri edustavat taide- ja käsityötaidosta (Taishō) Shōwa-ajalle ajoittuvan kaupunkisuunnittelun ideaalia. Pikajunien nimissä, kuten "Biwa" ja "Sazanami", häämöttävä tunnelma, tai asemittain hienovaraisesti eroava laiturien tuoksu ja lähtösoitot. Kaikkiin näihin yksityiskohtiin on kätketty se aito "tuntuma", jota ajan ihmiset arvostivat.

Shōwa "aikakautena"

Tässä kohtaa on pakko sivuta myös aikakauden symbolina ollutta keisari Shōwaa. Hänen 64 vuotta kestänyt hallintokautensa heijasteli Japanin myrskyisää polkua sodan, jälleenrakennuksen ja nopean talouskasvun kautta. Sotaa edeltävän ja jälkeisen ajanjakson aikana, kun kansalaisten elämä ja arvot kokivat kirjaimellisesti "mannerten liikahduksen", keisarin roolia symbolina pohdittiin jatkuvasti.

Kun nykyään puhumme "Shōwa-ajasta", ylitämme pelkän aikakauden nimen ja kohtaamme syvällisen kysymyksen: "Miten japanilaiset ovat muuttuneet ja mitä he ovat halunneet säilyttää?". Värikäs värien käyttö, ajoittain armoton luonto ja rautatie, joka on ollut jatkuvasti tukemassa ihmisten arkea – kaikki nämä ovat palasia vastauksessa tuohon kysymykseen.

• Shōwa-retron viehätys ei ole vain pintaa: Taustalla on ajan design-materiaaleista välittyvä esteettinen tietoisuus ja historiaa, jossa taifuunituhoista on noustu.
• Keihan-rautatiet on "elävää" perintöä: Se on varrella olevan kulttuurin ohella elävänä säilynyt aarreaitta, joka välittää Shōwa-ajan maisemaa nykypäivään.
• Aikakautta laajempi ulottuvuus: Shōwa-aikaa tarkastelemalla saamme mahdollisuuden pohtia uudelleen japanilaisten identiteettiä ja suhtautumista luontoon.

Nostalgian takana tuon ajan "voimallisuus" ja "herkkyys" odottavat löytämistään. Meille, jotka elämme Reiwa-aikaa, vihjeitä tulevaisuuden rakentamiseen saattaa löytyä aivan lähimenneisyydestä, aivan kulman takaa.