Analyysi: Kiinan kansallisen yhtenäisyyden ja edistyksen edistämislaki astuu voimaan – mitä se tarkoittaa ja miten se vaikuttaa?
Pekingissä päättyneessä kansankongressissa 12. maaliskuuta säädettiin odotettu laki kansallisen yhtenäisyyden ja edistyksen edistämisestä. Äänestyksessä 2 756 edustajaa kannatti ja vain 3 vastusti lakia. Lukemat heijastavat salin lähes yksimielistä tukea. Voidaan hyvin sanoa, että tämän myötä Kiinan kansallisuuspolitiikka siirtyy lainopillisesti uuteen vaiheeseen.
Miksi juuri nyt?
Lain ydin on "Kiinan kansakunnan yhtenäisyyden tunteen" lujittaminen lainsäädännön keinoin. Viime vuosina yhä useammat vähemmistökansallisuuksien edustajat ovat muuttaneet rannikkokaupunkeihin, ja on noussut valtakunnalliseksi haasteeksi, miten he voivat säilyttää kulttuuri-identiteettinsä ja samalla sopeutua uusiin yhteisöihin poissa kotiseudultaan. Kentällä on varmasti tunnustettu, etteivät perinteiset toimintatavat enää riitä vastaamaan tähän "suuren liikkuvuuden ja sulautumisen" aaltoon.
Tärkeintä tässä lainsäädännössä on, että kansallisuuksien välisiä "kohtaamisia, vuorovaikutusta ja sulautumista" edistäville mekanismeille on nyt annettu selkeä oikeudellinen perusta ja yhtenäiset valtakunnalliset kriteerit. Esimerkiksi niin kutsuttujen "yhteisöasumisen" pilottihankkeet, joissa eri kansallisuudet asuvat rinta rinnan, sekä hallintopalvelujen laajentaminen vähemmistökielillä tulevat jatkossa olemaan entistä systemaattisemmin osa virallista politiikkaa.
"Lämmittävä" kokemus
Kongressisalista kuultiin erään vähemmistökansallisuuden edustajan huokaisema lause: "Tämä laki todella lämmittää sydäntä". Siinä heijastui odotus siitä, että omaan kulttuuriin voi luottaa ja kehittyä rinta rinnan muiden kansallisuuksien kanssa. Toinen käytännön työtä tekevä virkamies totesi, että lain myötä yhtenäisyyden edistämiseen tähtäävää työtä on helpompi tehdä "lain nojalla". Kenttätason yhteistyöhankkeissa pitkään mukana olleelle tämä voi tuntua siltä, että heidän työnsä tunnustetaan nyt osaksi kansallista strategiaa.
Mikä muuttuu, mikä pysyy ennallaan?
On kuitenkin totta, että osa suhtautuu lakiin epäillen ja näkee sen "osana kontrollin kiristämistä". Laki sisältää myös rangaistussäännöksiä kansallista yhtenäisyyttä heikentävistä teoista, ja juuri näiden säännösten soveltaminen tulee olemaan seurannan keskiössä.
Lain todellinen vaikutus ja mielenkiintoisuus ei kuitenkaan välttämättä piile ainoastaan tässä. Itse lakitekstiä tarkasteltaessa huomaa, että se on pikemminkin "toiminnallinen suunnitelma", jonka tavoitteena on murtaa eri ministeriöiden ja hallinnon tasojen väliset sillot ja kytkeä koulutus-, talous- ja kulttuuripolitiikka yhteen kansallisen yhtenäisyyden teeman alle. Toisin sanoen, se kokoaa hajanaiset toimet osaksi kansallista strategiaa ja luo puitteet niiden tehokkaalle toteuttamiselle.
Kolme seurattavaa pointtia
Mihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun laki astuu voimaan? Nostan esiin muutaman keskeisen asian.
- Konkreettiset tukitoimet rannikko- ja suurkaupungeissa: Millaista tukea sisämaasta muuttaneille nuorille tarjotaan kieli- ja kulttuurimuureihin törmätessä?
- Kulttuurin ja talouden välinen jännite: Päätyykö vähemmistökulttuureja matkailun kehittämisessä vain "tuotteiksi", ja miten säilyttää tasapaino kaupallistamisen ja perinteen vaalimisen välillä?
- Rangaistussäännösten tulkinta käytännössä: Miten häilyvä raja sille, mikä katsotaan "yhtenäisyyden vastaiseksi", tullaan tulkitsemaan ja soveltamaan ruohonjuuritasolla? Tämä on kaikkein konkreettisin kysymys.
Tämä uusi laki on eräänlainen oikeusvaltion mukainen vastaus Kiinan ikuisuuskysymykseen: "miten monimuotoisuus sulautetaan osaksi yhtä kansakuntaa" keskellä nopeaa yhteiskunnallista murrosta. Tuoko se mukanaan positiivisia tuulia ihmisten arkeen vai synnyttääkö se uusia kitkoja? Nyt lain juuri tultua voimaan tarvitaan tarkkaa silmää sen soveltamisen seuraamiseen.