Miguelin 'Caos' on vuoden 2026 sähköistävin kiertue: Ilta R&B:tä, kapinaa ja uudistumista

Noin tunti Miguelin setin alkamisessa on se hetki, kun tajuaa, mitä on todistamassa. Hän on juuri liukunut futuristisesti jytisevästä "New Martyrsista" "Coffeen" utuiseen intiimiyteen, seisoen samalla ylösalaisin käännetyn poliisiauton konepellillä, johon on spray-maalaattu teksti "ICE OUT". Se on järkyttävän loistavaa teatteria – yhtä aikaa viettelevää ja vallankumouksellista. Ja ihan rehellisesti, vain Miguel voisi saada sen toimimaan.

Grammy-voittaja on parhaillaan keskellä 'Caos' maailmankiertuettaan, hänen ensimmäistä suurta keikkarupeamaansa kahdeksaan vuoteen. Jos bongasit hänet Nashvillen historialliselta Ryman Auditoriumilta helmikuussa tai vaikkapa viime yönä San Franciscossa, tiedät jo: tämä ei ole mikään tavallinen konsertti. Se on paluu kotiin, tilinteko ja bileet kaikki samassa paketissa. Lähes kymmenen vuoden odotuksen jälkeen War & Leisure -levystä, Miguel Jontel Pimentel – se afro-meksikolais- ja afroamerikkalaisjuurinen kakara San Pedrosta – ei ole vain palannut; hän toimii aivan uudella tasolla.

Tervetuloa kaaokseen

Pelkkä lavaste on jo lippunsa arvoinen. Bändin takana kohoaa valtava, kivinen olmeekinpää – nyökkäys alitajunnan kaaokselle ja esi-isien painolastille – joka silloin tällöin puhuu jylisevällä elektronisella äänellä esitellen ohjelman osioita. Mutta kiistaton keskipiste on se ylösalaisin käännetty poliisiauto. Se on illan visuaalinen teesi: symboli romahtaville järjestelmille, joka on otettu uusiokäyttöön taiteen ja protestin alustana.

Illan avaa nimikkobiisin eksistentiaalinen espanjankielinen monologi, joka liukuu matalaksi jyrisevään "Perderme"-biisiin. Miguel ei tuhlaa aikaa kohteliaisuuksiin. Hän on täällä taivuttaakseen väkivallan joksikin kauniiksi. Settilista on mestarikurssi rytmityksessä: se heittää yleisön moshaavasta "The Killingistä" "Girl With the Tattoon" haavoittuvaan hiljaisuuteen kadottamatta kertaakaan sykettä.

Intohimon politiikkaa

Puhutaanpa siitä autosta. Nashvillessä Miguel synnytti spontaanin "ICE ulos" -huudon, joka muuttui yleisössä vielä paljon syvemmäksi tunteeksi. Hän otti asian suoraan esille ja selitti, että hänen taiteensa kumpuaa paikasta, jossa halutaan tulla nähdyksi ja tunnustetuksi.

"Kun teen biisejä kuten 'Ride 4 U' tai 'Trigger', ja sanon 'ICE ulos' tai 'poliisit vittuun', se kaikki kumpuaa syvästä arvostuksesta sitä kohtaan, että tulee nähdyksi", hän kertoi Rymanin yleisölle. "Ja kuka tahansa, joka yrittää viedä sen sinulta tai miltä tahansa ihmisryhmältä – ne ihmiset ovat väärässä." Milwaukee'ssa – hänen ensimmäisessä keikassaan kaupungissa peruttuaan vuoden 2018 tapahtuman – hän auttoi vihkiä käyttöön upouuden keikkapaikan, Landmark Credit Union Liven, tekemällä täsmälleen saman: villitsemällä yleisön ja puhumalla samalla totuutta vallalle.

Se on rohkea temppu. Aikana, jolloin niin monet artistit varmistelevat, Miguel käyttää alustaansa muistuttaakseen meitä siitä, että R&B on aina ollut kietoutunut yhteen mustan ja ruskean Amerikan kokemuksen kanssa. Se ei ole pelkästään rakkauslauluja; se on selviytymishymni.

Fanien suosikit ja falsetit

Totta kai hän tietää, miksi iso osa yleisöä on paikalla. He tulevat hakemaan aikamatkoja vuosiin 2010, 2012, 2015. Ja hän antaa, anteliaasti. Tässä mitä voit odottaa, kun valot sammuvat:

• "How Many Drinks?" muuttaa keikkapaikan valtavaksi, keinuvaksi yhteislauluksi.
• "Adorn" pysäyttää yhä sydämet, hänen falsettinsa yhtä koskematon ja vaivaton kuin levytyksellä.
• "Sky Walker" tuo katarsiksen, rento voitonkierros ennen encorea.
• Kitaran pudotus: Kun hän sujauttaa kitaran olalleen riisuttua, viimeistä iskua varten "Sure Thing" -biisiin? Paikka räjähtää.
• "Simple Things" saa pitkän jammailuversion, antaen bändille tilaa venyä ja todistaa livetaitonsa.

Jean Dawson, tyylilajeja rikkova lämmittelijä, ansaitsee valtavat kehut. Hänen energinen settinsä on täydellinen alkupala – kaoottinen sekoitus punkkia, rapia ja synthpoppia, joka saa veren kiertämään ja tekee omat poliittiset kantansa selväksi.

Pitkä peli

Kun katsoo Miguelia nyt, eniten hänessä hämmästyttää kärsivällisyys. Hän on 40, iässä jossa monet poptähdet alkavat jahtaamaan relevanssia. Sen sijaan hän on karistanut paineet, tuhonnut vanhat muotit ja rakentanut itsensä uudelleen omilla ehdoillaan. "Caos"-albumi – joka julkaistiin hänen syntymäpäivänään viime lokakuussa – ei ole yritys päästä TikTok-viraaliksi (vaikka "Sure Thing" toki koki siellä oman renessanssinsa). Se on syvästi henkilökohtainen, soundillisesti seikkailunhaluinen meditaatio uudestisyntymisestä.

Kun hän saa Pohjois-Amerikan osuuden pakettiin (iso LA-keikka Kia Forumilla on tulossa, ja Channel Tresin on määrä liittyä seuraan), ja valmistautuu viemään tämän pedon UK:hon ja Eurooppaan huhtikuussa, yksi asia on varma: odotus oli sen arvoista. Miguel ei vain palaa vanhoihin hitteihinsä. Hän kontekstualisoi niitä, työntää niitä vastaan ja todistaa, että todellinen taiteellisuus ei ole samana pysymistä – se on kehittymistä kaikkien nähden, vaikka se tarkoittaisi vähän kaaosta matkan varrella.

Jos hän on tulossa kaupunkiisi, tee itsellesi palvelus. Mene paikalle. Salli itsesi vähän seota. Ja anna itsesi tulla nähdyksi.