Radio valtaa kadut: reportaasi X. Palique-tapahtumasta, joka liikuttaa Kanariansaaria

Radio-studio Trianan sydämessä

Jos kävelit toissapäivänä Gran Canarian Las Palmasissa sijaitsevassa Trianan kävelykadulla, saattoi eteesi osua harvinainen näky. Mikrofoneja, mukulakivillä kiemurtelevia kaapeleita ja ihmisjoukko sulloutuneena miksauspöydän ympärille. Ei, se ei ollut elokuvan kuvauksia. Se oli Kanarian radio, joka oli tuonut studionsa kadulle juhlistamaan suurta asiaa: Paliquen kymmenvuotista taivalta. Tämä hanke on jo vuosikymmenen ajan osoittanut, että radio on paljon muutakin kuin pelkkä laite.

Vannon, että tunnelma oli käsin kosketeltava. Ihmiset pysähtyivät, kurkistivat kodeistaan ikkunoista tai istuutuivat terasseille kuuntelemaan, mitä siellä oikein tapahtui. Tällaisessa elävässä yleisradiotoiminnassa, kasvokkain yleisön kanssa, on nimittäin aivan oma taikansa. Silloin unohtuu, että radio voi olla juuri tätä: äänitorvi kaupunginosalle, nuorten naurulle ja meidän jo harmaapäisten tarinoille.

Kymmenen vuotta Paliqueta: kasvatusta, liikutusta ja vaikuttavuutta

Palique ei ole mikään uusi keksintö. He ovat jo kymmenen lukuvuoden ajan tuoneet mikrofonia osaksi opetusta. Opettajat, oppilaat, perheet – kaikki ovat vierailleet heidän studioissaan (tai koulujen pihoilla) osoittaen, että radiotoiminta on yhä äärimmäisen tehokas työkalu. Ei pelkästään hyvän puhetaidon harjoitteluun tai esiintymispelon voittamiseen, vaan ennen kaikkea yhteisöllisyyden luomiseen. Näiden kahden päivän ajan Triana oli tämän ajattelun keskipiste.

Tarjolla oli kaikkea:

• Erikoislähetyksiä suorana Kanarian radion kanssa, yhdistäen kaikkien saarten oppilaitoksia.
• Työpajoja opettajille, joissa jaettiin vinkkejä ja kokemuksia radion käytöstä opetuksessa. Väki ei tullut vain kuuntelemaan, vaan tarttumaan toimeen.
• Katugallupeja todellisten päähenkilöiden – opiskelijoiden – kanssa, jotka kertoivat, mitä "radion tekeminen" heille merkitsee. Joku tunnustautui musiikin soittamisen ystäväksi, ja muistin väkisin, kun itse aikoinani nauhoitin kasetteja Radioheadin hiteistä kavereilleni.
• Improvisoituja musiikkiesityksiä, jotka kuuluivat suoraan kadun kaiuttimista sekoittuen ympäristön ääniin ja radioaaltoihin.

Parasta oli nähdä sukupolvien kohtaaminen. Isoisät ja -äidit kyselemässä menneiden aikojen "putkiradioista" ja kakarat käsittelemässä digitaalisia miksauspöytiä kuin vettä vain. Radio kuuluu kaikille, ja Tianassa se ei todellakaan katso ikää.

Radio joka ylittää rajat

Kun perjantai-iltana laitteita alettiin kerätä kasaan, väkeä oli yhä kaiuttimien ympärillä rupattelemassa. Tuntui, että oli tapahtunut jotain enemmän kuin pelkkä virallinen tilaisuus. Palique on saavuttanut kymmenessä vuodessa jotain, mihin harva koulutushanke pystyy: ihmiset kokevat sen omakseen. Kun yläkoululainen kertoo radion opettaneen hänelle tiimityön merkityksen, tai kokenut opettaja tunnustaa, ettei ole koskaan nähnyt oppilaitaan yhtä motivoituneina kuin mikrofoni edessään.

Sitä tämä yleisradiotoiminta loppujen lopuksi on: ei pelkkiä taajuuksia ja laitteita, vaan jaettuja tunteita. "Hyvää huomenta" -toivotus, joka kantautuu tuhansien kotien aamupöytiin. Laulu, joka vie hetkeksi ajassa taaksepäin. Kuin silloin, kun 'Creep' Radioheadilta raikui katukaiuttimista ja kaikki – nuoret ja vanhat – vaikenivat hetkeksi, sillä sen sanat puhuvat ulkopuolisuuden tunteesta, jonka jokainen on joskus kokenut. Täysin päinvastoin kuin mitä Triana näinä päivinä edusti: siellä me kaikki tunsimme olevamme osa jotakin.

Pitkä elämä Paliquelle. Pitkä elämä radiolle.