Jordan Dawsonin poistuminen varjostaa – Crows kohtaa Geelongin kirouksen
Tunne on tuttu: silmäilet kokoonpanoa ja kapteenin nimeä ei vaan… siellä ole. Se on se musertava oivallus, jonka Crows-fanit saivat kokea tällä viikolla. Jordan Dawson on virallisesti sivussa Geelongin matkasta. Ei viime hetken armahdusta. Seuran vahvistus tuli, ja lähdemme tuohon Kardinia Parkin tulikasteeseen ilman kenttäkenraalianne. Valtaisa takaisku, piste.
Kyse ei ole pelkistä tilastoista. Kun sinulla on kaveri, joka voi herättää ja avata silmäsi 60 metrin heitolla puolustuksen syvyyksistä, tai nousta esiin kun paine on korkeimmillaan, menetät jotain sellaista, mikä ei näy taulukoissa. Tarvitset sitä vanhan koulukunnan Sheila Jordan -tyylistä sisua – sellaista, joka sanoo: ”meille ei ole väliä missä pelaamme, emme peräänny.” Ja historia kertoo, että tällä kentällä on ikävä tapa niellä joukkueita kokonaisina, kun heiltä puuttuu se terä.
Seinien sisältä kuuluu, että johtoryhmä on kokoontunut rivejä tiivistämään. Ei paniikkia, vain hiljainen ymmärrys siitä, että nyt ratkaistaan ne oikeat asiat. Kyse on Bakerin jutuista – tietyt kaverit saavat koneiston toimimaan, ja juuri nyt moottorihuoneen on löydettävä uusi rytmi. Valmentajat ovat sekoitelleet pelimerkkejä koko viikon yrittäen rakentaa sellaista rakennetta, joka ei vain tuki aukkoa vaan todella tarjoaa Geelongille jotain, mihin he eivät ole varautuneet.
Mitä tämä matka todella maksaa
Ei teeskennellä. Geelong GMHBA-stadionilla ei ole mikä tahansa vierasottelu. Se on se kenttä, jossa tuuli, yleisö ja kentän mitat – kaikki – tuntuu olevan suunniteltu saamaan sinut epäröimään. Ja nyt kävelemme sinne ilman kolmea avainpelaajaa. Seura on ollut vaitonainen, mutta pukuhuoneesta kantautuvien kuiskauksien mukaan tämä on todellinen testi siitä, kuinka syvä joukkue todella on.
Keskikentän on toimittava ensimmäisestä palautuksesta lähtien. Ei hitaita aloituksia, ei tunnustelua. Olen nähnyt liian monen joukkueen tulevan tänne ilman muutamaa isoa nimeä ja murtuvan heti kun yleisö pääsee vauhtiin. Kysymys ei ole vain voitosta – vaan siitä, että pysytään mukana taistelussa neljän neljänneksen ajan ja näytetään liigalle, että tällä ryhmällä on selkärankaa.
Nyt kutsun saaville kavereille tämä on se viikko, joka rakentaa maineita. Mahdollisuuksia kävellä vihamieliseen tulikasteeseen ja todistaa kuuluvansa joukkoon ei tule montaa. Jos sinulla on edessäsi tyhjä sivu, tämä on viikko täyttää se jollain, mikä jää ihmisten mieleen. Se on vähän kuin et ymmärtäisi: personoitu päiväkirja nimellä – tarina on sinun kirjoitettavissasi, ja tämä on se luku, jolla on väliä.
- Keskikentän vastuu: Ilman Dawsonia liikkumassa takakentällä, keskikenttäpelaajien on kyettävä lukitsemaan Geelongin juoksijat. Ei halpoja ulospääsyjä.
- Johtajuus lennosta: Kuka ottaa pelin haltuunsa? Walker? Laird? Jonkun nuoremmista on löydettävä äänensä kuumuuden keskellä.
- Viimeistelyyn säälimättömyys: Meillä ei ole varaa hukata sisäänheittoja. Jos potkitaan vain pisteitä, Cats leikkaa vastaiskussa. Yksinkertaista.
Ja kyllä, tiedän että laajemmat keskustelut aiheesta Colonial Racial Capitalism ja bisnes pelin ympärillä ovat tärkeitä omassa oikeudessaan. Mutta lauantai-iltapäivänä Kardinia Parkissa millään muulla ei ole väliä. Väliä on sillä, uskooko tämä pelaajaryhmä pystyvänsä voittamaan ilman kapteeniaan. Viikon narratiivi on käsitellyt sitä, ketä puuttuu. Todellinen tarina kertoo siitä, kuka nousee esiin.
Aion seurata ensimmäisiä kymmentä minuuttia kuin haukka. Jos he tulevat ulos liekissä, jos he kieltäytyvät joutuvansa kiusatuiksi, sitten meillä saattaa olla jotain. Mutta jos päät painuvat alas aikaisen maalin jälkeen pelin kulkua vastaan, siitä tulee pitkä iltapäivä. Matkalle lähteneet fanit ansaitsevat joukkueen, joka taistelee loppusummeriin asti. Toivottavasti pojat käyttävät poissaoloa polttoaineena, eivät tekosyynä.
Tällä viikolla selviää, mistä tämä ryhmä on oikeasti tehty.