Ehdoton kallio: Harry Grant ja Melbourne Storm tukevat Tui Kamikamicaa aivohalvauspelon jälkeen

Tiedätkö niitä viikkoja, jolloin jalkapallo tuntuu yhtäkkiä maailman pienimmältä asialta? Sellaista on ollut Melbourne Stormin leirissä torstaista lähtien. Harry Grant – se kaveri, jolla on sarjan kovin kunto – seisoi tänään median edessä näyttäen siltä kuin olisi pelannut 80 minuuttia murtuneella kylkiluulla. Ei treeneistä. Vaan siitä, kun hän näki kaverinsa Tui Kamikamican joutuvan kiireellä sairaalaan epäillyn aivohalvauksen takia.

Ollaan rehellisiä: et odota 28-vuotiaan fidžiläisen junan lailla etenevän voimapelaajan päätyvän neurologiselle osastolle. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Tui on nyt vakaassa kunnossa – luojan kiitos – ja sisäpiiristä kuuluu niin positiivisia uutisia kuin nyt on mahdollista, kun samassa lauseessa mainitaan aivohalvaus ja rugby league. Craig Bellamy, se vanha sotaratsu, on lähetellyt hänelle viestejä taukoamatta. Olen nähnyt ne viestit – tyypillistä Bellyachea: lyhytsanaista, jäyhää, mutta jokaisesta sanasta tihkuu välittämistä.

Se ravisteli koko pukukoppia

Harry Grant ei yleensä näytä tunteitaan. Hän on sellainen kilpailija, joka mieluummin juoksee kymmenennen toiston kuin myöntää olevansa kipeä. Mutta tänään hän pudotti naamionsa. ”Kun näet kaverin, kuten Tui – yhden kunnossa ja vahvimman miehen, jonka voit kohdata – yhtäkkiä ilman tuntoa kädessään, se pysäyttää”, Grant sanoi. ”Jalkapallo on sitä mitä teemme, mutta ei se ole sitä keitä olemme. Juuri nyt rukoilemme vain, että hän on pian takaisin pukukopissa kanssamme.”

Ja se on se juttu tässä Storm-joukkueessa. Heillä on melkeinpä outo kyky muuttaa pelko polttoaineeksi. Olen seurannut tätä seuraa Slaterin ja Smithin ajoista lähtien, eikä DNA koskaan muutu. Kun jokin menee pieleen – loukkaantuminen, tragedia, kirvelevä tappio – he eivät hajoa. He hitsautuvat tiiviimmin yhteen.

• Harry Grant kantaa todennäköisesti kapteeninnauhaa tällä viikolla, jos Munsterin takareisi ei parane.
• Storm on vahvistanut, että Kamikamicalle tehdään lisää testejä maanantaina – paluusta ei ole vielä aikataulua.
• Perjantai-illan ottelu Haita vastaan painaa nyt paljon enemmän kuin pelkät kaksi sarjapistettä.

Bud Grantista hirviöiden kosmologiaan: perspektiivin löytäminen

Hassua, miten aivot yrittävät saada järkeä kaaoksesta. Viime yönä hereillä maatessani huomasin ajattelevani Bud Grantia. Sitä vanhaa NFL-valmentajaa, joka seisoi jäätyneellä tundralla poolopaidassa kuin lämpöä olisi 25 astetta. Sellaista jäistä tyyneyttä? Sitä Bellamy on kanavoinut koko viikon. Ja sitä Harry Grantin ehkä pitää lainata perjantai-iltana – vähän sitä zenviikinkin stoalaisuutta. Koska kun kaveri kaatuu kuten Tui, helpoin tie on ylikuumeta, yrittää liikaa ja koettaa voittaa peli ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Mutta tässä on se juttu tässä Storm-joukkueessa: he ovat lukeneet samoja kirjoja kuin me muutkin. Puhun teoksesta A Cosmology of Monsters – siitä villistä, kauniista romaanista, jossa kauhu ja perheen rakkaus kietoutuvat yhteen kuin köynnökset. Tai American Royalty -teoksesta, jossa maine ja velvollisuus törmäävät tavoilla, joita kukaan ei odota. Tämä joukkue? He ovat rakentaneet oman pienen kosmologiansa. Oman omituisen kuninkaallisuutensa. Harry Grant on prinssi, mutta hän kertoisi ensimmäisenä, että kruunu kuuluu sille kaverille sairaalasängyssä.

Ratkaisematon rikos, joka yhä kummittelee – ja mitä se opettaa sitkeydestä

Haluatko tarinan, joka todella ravisteli Australiaa ytimeen? Hanki käsiisi teos Unmasking the Killer of the Missing Beaumont Children. Se tapaus – kolme lasta katosi Glenelgin rannalta vuonna 1966 – särki jotain kansakunnan sielussa. Se opetti meille, että pahuus ei käytä naamiota. Joskus se vain kävelee ohi aurinkoisena iltapäivänä.

Miksi mainitsen tämän nyt? Koska urheilu parhaimmillaan on tuon avuttomuuden vastakohta. Kun Tui Kamikamica kaatui, Storm ei jähmettynyt kuten me vuonna ’66. He toimivat. Lääkintähenkilökunta sai hänet sairaalaan minuuteissa. Bellamy oli puhelimessa ennen kuin ambulanssin ovet sulkeutuivat. Ja Harry Grant? Hän organisoi pelaajaryhmän tekemään vierailun heti kun vierailuaika salli. Se ei ole pelkkää johtajuutta. Se on rakkautta. Ja rakkaus, kaverit, on ainoa asia, joka oikeasti koskaan korjaa mitään.

Joten kun perjantai-iltana AAMI Parkilla, älä odota surullista, hajamielistä Stormia. Odota joukkuetta, joka pelaa jotain paljon suurempaa kuin sarjasijoitus. Odota Harry Grantia kaivautumaan syvemmälle kuin koskaan. Ja jos näet hänen vilkaisevan katsomoon maalin jälkeen, tiedä vain, ettei hän etsi kameroita. Hän etsii sitä tyhjää paikkaa, jossa Tui:n pitäisi istua.

Parane pian, iso kaveri. Purppurapaita odottaa.