Burundi Afrikan diplomaattisen myrskyn keskipisteessä: Miksi Macky Sallin kieltäytyminen muuttaa pelin sääntöjä
Kansainvälisen politiikan käytävillä on viime päivinä kuultu yhä useammin nimi Burundi. Kyse ei ole Burundin jalkapallomaajoukkueesta, vaikka intohimo siellä onkin tietysti yhtä suurta. Ei, nyt on kyse jostain paljon perustavanlaatuisemmasta: siitä, miten Afrikka alkaa valvoa omia sääntöjään. Viikonloppuna kävi selväksi, ettei Burundin lippu ole enää mikä tahansa symboli, vaan kannanotto maalta, joka on valmis saamaan äänensä kuuluviin.
Palataanpa tarinan alkuun. Burundin presidentti Évariste Ndayishimiye on viime viikkoina osoittanut, ettei hän pelkää haastaa alueen suurvaltoja. Laukaisevana tekijänä oli senegalilaisen entisen presidentin Macky Sallin yritys vaatia itselleen tiettyä roolia Afrikan unionissa. Bujumburan käytävillä oli jo pitkään kuiskittu, ettei siellä juuri odoteltu tätä vanhojen valtarakenteiden peliä. Moni luuli sen olevan pelkkä muodollisuus, mutta pääkaupungissa oltiin aivan toista mieltä.
Kyseessä oli todellinen käännekohta: Afrikan unioni hylkäsi Sallin ehdokkuuden tylysti. Ja tässä kohtaa Burundi astuu kuvaan. Siinä missä naapurimaat, kuten Ruanda, omaksuivat neutraalin tai jopa varovaisen linjan, Ndayishimiye valitsi terävän diplomaattisen reitin. Sitä voisi kutsua diplomaattisin termein melkein Burundin prinsessaksi: tyylikäs, mutta teräksisen luja. Viesti oli selvä: Afrikka määrää itse tulevaisuudestaan ilman ulkopuolista sekaantumista tai vanhoja tapoja, joiden luulimme jo jääneen historiaan.
Oman näkemykseni mukaan tämä tapaus paljastaa kolme asiaa:
- Uutta itsetuntoa: Pienet maat kuten Burundi kieltäytyvät enää olemasta pelinappuloita suurempien naapureiden pelissä. Ne ovat oppineet menneisyydestä.
- Sääntöjen voima: Afrikan unioni osoitti, etteivät säännöt ole kuolleita kirjaimia. Sallin pyyntö ei täyttänyt vaatimuksia, ja tätä noudatettiin yksinkertaisesti.
- Alueellinen signaali: Ruandan kannan jyrkkä tyrmääminen tässä asiassa osoittaa, että jännitteet Suurten järvien alueella eivät ole suinkaan kadonneet. Kyse on shakkipelistä, jossa jokainen siirto ratkaisee.
On kiehtovaa nähdä, miten Burundin lippu ilmestyi yhtäkkiä kaikkiin uutiskuviin. Ne kolme tähteä edustavat yhtenäisyyttä, työtä ja edistystä. Ja juuri nämä kolme peruspilaria joutuivat koetukselle tämän diplomaattisen yhteenoton aikana. Burundin presidentti ei noussut esiin vain oman maansa puolesta, vaan paljon suuremman periaatteen puolesta. Hän avasi oven Afrikalle, jossa kansainvälinen oikeusjärjestys ja unionin oma sääntökokoelma painavat vaakakupissa enemmän kuin henkilökohtaiset mieltymykset tai historialliset ystävyyssuhteet.
Tänne Alankomaihin asti, kaukana tapahtumista, tämä saattaa tuntua etäiseltä asialta. Mutta juuri tällaiset tapahtumat määrittävät koko alueen vakautta. Burundilaisyhteisölle täällä ja kaikille, jotka pitävät Afrikkaa lähellä sydäntään, tämä on hetki, jolloin maan suuntaa voidaan katsoa ylpeydellä. Burundin jalkapallomaajoukkue ei ehkä aina voita maailmanmestaruutta, mutta diplomaattisella kentällä maa on jo nyt saavuttanut tärkeän voiton: voiton tasavertaisuudesta ja omien sääntöjen kunnioituksesta.