Adele Neuhauser elokuvassa "Makellos": Lyhyt onnen aalto, joka saa sulamaan
Kun Adele Neuhauser ja Manuel Rubey seisovat yhdessä kameran edessä, me itävaltalaiset tiedämme: kohta tapahtuu jotain maagista. Juuri niin kävi tiistai-iltana televisiossa, kun "Makellos" välkkyi ruuduilla. Ja kyllä, otsikko lunastaa lupauksensa – ainakin tämän yhden, lyhyen onnen aallon ajaksi, joka saa meidät unelmoimaan vielä pitkään sen jälkeen.
Millainen elokuva "Makellos" oikein on?
Tarina lähettää kaksi ihmistä kohtaamiseen, joka muuttaa kaiken. Neuhauser esittää naista, jollaista ei ole ennen nähty: haavoittuvainen, hauska, ja kaipuu täydellisyyteen, joka melkein repii hänet kappaleiksi. Rubey, joka on viime vuosina tehnyt nimeä myös kirjailijana ja muusikkona, on hänelle täydellinen vastinpari: rento, hurmaava, mutta sielussaan syvä halkeama. Yhdessä he muodostavat räjähdysherkän parin, joka vaeltaa halki Wienin – kaupunki on enemmän kuin pelkkä kulissi, se on kolmas päähenkilö.
Elokuvan kohokohdat: Tästä syystä se menee ihon alle
Sen mikä tekee "Makelloksesta" niin erityisen, on keveys, jolla se käsittelee vaikeita aiheita. Siinä puhutaan menetyksestä, yksinäisyydestä, epäonnistumisen pelosta. Ja silti koko ajan katsoja huomaa hymyilevänsä, koska dialogi on niin ihanan wieniläisen vinoa ja kahdella pääosanesittäjällä on sellaista kemiaa, jota näkee vain kerran muutamassa vuodessa.
- Käsikirjoitus: Se on älykäs, terävä ja siinä on sitä erityistä huumoria, jota meillä täällä rakastetaan – kuivaa, mutta ei koskaan kyynistä.
- Kuvat: Wien on vangittu sen kauneimmilla hetkillä. Ei postikortti-idylliä, vaan aitoja, eläviä kaupunginosia, jotka tunnistaa heti.
- Soundtrack: Rubeylla, tunnustettuna musiikin ystävänä, on varmasti sormensa pelissä – kappaleet tukevat täydellisesti jokaista tunnelmaa olematta päällekäyviä.
- Loppu: (Varoitus, pieni spoileri) Se ei ole tyypillinen onnellinen loppu, vaan sellainen, joka jää vaikuttamaan. Kuin tunne, kun palaa kotiin kauniin päivän jälkeen järveltä: kylläinen, onnellinen, mutta myös vähän haikea.
Kuinka "Makellosta" kannattaa katsoa? Pieni opas
Kysymys, jonka monet nyt esittävät: Miten tätä elokuvaa nauttii oikein? Hyvin yksinkertaisesti: Yksin tai kaksin, hyvän kupillisen teetä (tai lasillisen viiniä) kanssa, puhelin pois kädestä ja antaa vain mennä. "Makellos" ei ole taustahälyksi tarkoitettu elokuva, vaan sellainen, joka pitää tuntea. Noin 90 minuutin pituus on täydellinen leppoisaan iltaan – sen jälkeen jää vielä hetkeksi istumaan ja antaa kuvien kaikua mielessä. Sosiaalisessa mediassa reaktiot vyöryvät: "Vihdoinkin itävaltalainen elokuva, joka ei ole nolo, vaan todella hyvä!", siellä todettiin. Ja todellakin, innostus on käsinkosketeltavaa.
Minun yhteenvetoni: Valloittava komedia syvällisyydellä
Adele Neuhauser todistaa jälleen kerran, ettei hän osaa vain äreää "Tatort"-komisariota, vaan hänellä on myös komediallista lahjakkuutta, jonka hänelle uskoo heti. Manuel Rubey on täydellinen kumppani tähän – yhdessä he luovat sitä harvinaista taikaa, joka tekee elokuvasta unohtumattoman. Jos missasitte "Makelloksen", suuntaa saman tien kanavan verkkoarkistoon! Tällaisia helmiä ei kannata jättää väliin. Se on oodi epätäydellisyydelle, ja juuri siksi se koskettaa niin virheettömästi.