Blood – Michelle Monaghanin tähdittämä kauhuelokuva, joka valloitti Rai-kanavan: käänteitä ja genren kulttia
Jos kuuluitte niihin, jotka toissa iltana laittoivat television päälle odottaen tavallista sunnuntaielokuvaa ja löysivätkin tuijottavansa ruutua jännittyneenä ja karmivan elokuvan pauloissa, ette ole yksin. Blood, elokuva upean Michelle Monaghanin tähdittämänä, oli viikon kauhutapaus RaiPlay-palvelussa, ja se on jo herättänyt verkossa vilkasta keskustelua ja teorioita lopustaan. Ja minä, vanhana pimeiden elokuvateattereiden ja yöfestivaalien konkareina, voin vain todeta: vihdoinkin jotain erilaista.
Kauhuelokuva, jota et odottanut (ja se loppu, josta on puhuttava)
Tarina vaikuttaa yksinkertaiselta: äiti ja tytär yrittävät lähentyä syrjäisessä maalaistalossa, mutta luonnollisesti jotain pahaenteistä odottaa heitä. Ei kuitenkaan paljasteta liikaa, mutta jotka ovat nähneet Bloodin, tietävät, ettei todellinen kauhu ole sitä, mikä hyökkää yhtäkkiä päälle. Se on epämukava tunne, joka hiipii ihon alle, hitaasti kasvava jännitys, ja se loppu... kamut, se loppu. Jos et ole vielä nähnyt sitä, kurkkaa se RaiPlaysta ja jatketaan sitten keskustelua. Alan foorumeilla kuhisee teoriat, mutta elokuvan todellinen vahvuus on jättää katsoja puristava tunne vatsanpohjassa.
Kun kauhuelokuva käy metatasolle: Screamistä kirottuihin kulttielokuviin
Kun katsoin Bloodia, mieleeni palasi pieni kirja, joka minulla on yöpöydällä: Your Favorite Scary Movie: How the Scream Films Rewrote the Rules of Horror. Sillä aivan kuten Cravenin mestariteos, myös tämä elokuva leikittelee odotuksillamme. Se ei ole vain takaa-ajoa pimeässä; se on pohdiskelua siitä, kuinka paljon olemme valmiita kestämään, mikä meitä todella pelottaa. Ja jos olet kasvanut VHS-kasettien parissa, tunnistat varmasti tiettyjä tunnelmia tietyistä ajattomista b-luokan elokuvista, joita nykyään löydetään uudelleen ja juhlitaan pop-ikoneina.
Se b-luokan puoli, josta pidämme (ja mieletön oheistuotetarjonta)
Ja kun nyt puhumme b-luokan elokuvista, kuinka voisimme unohtaa sellaiset absurdit helmet kuin Terror at Blood Fart Lake? Okei, nimi kertoo kaiken ja vähän päälle, mutta se antaa kuvan: lajityyppiin kuuluu myös tämä, liioittelu, ironia ja paljon verta. Aidosti intohimoisille faneille on tarjolla kokonainen universumi kulissien takaisia tarinoita. Jos et ole vielä tehnyt sitä, kiirehdi lukemaan If Chins Could Kill: Confessions of a B Movie Actor, Bruce Campbellin, myyttisen Ashin (Pahuuden talo) hersyvä omaelämäkerta. Se opettaa, että low-budget -elokuvan maailmassa intohimo on arvokkaampaa kuin mikään erikoistehoste.
Ja intohimosta puheen ollen, oletteko nähneet uuden ilmiön fanien keskuudessa? Miehen t-paita Dream League ikonisella logolla Jääkiekkomaski 13th Blood TV Crew Neck. Kyllä, kuulitte oikein: kunnianosoitus Perjantai 13. -päivän myytille, mutta modernilla kierteellä, joka tekee siitä täydellisen niin kauhumaratonille kuin baariinkin lähtemiseen. Kauhuaiheiset oheistuotteet eivät ole koskaan olleet yhtä trendikkäitä, ja tällaisen palan popkulttuuria pukeminen päälle on paras tapa osoittaa rakkautensa genrelle. Minä olen jo hankkinut itselleni yhden, ja voin vakuuttaa, että leikkaus on todella mukava.
- Miksi Blood toimii: Se ei luota pelkkiin kliseisiin, vaan rakentaa vahvan tunnelman ja äiti-tytär -konfliktin, joka pitää otteessaan.
- Yhdistä se: Maratoniin, jossa on mukana In Our Blood, toinen tuore nimike, joka leikittelee folk horrorilla ja perhesuhteilla – pysytäänpä veren ja sukulaissiteiden teemassa.
- Vanhan tekijäkonkarin vinkki: Kaivakaa esiin klassikot, mutta pitäkää silmällä uutuuksia kuten Blood. Lajityyppi on elinvoimaisempi kuin koskaan.
Blood ja kauhuelokuvan tulevaisuus televisiossa
Se, että Rai on päättänyt panostaa psykologiseen kauhuelokuvaan kuten Blood, on merkittävä signaali. Se tarkoittaa, että italialainen yleisö on valmis monimutkaisempiin tarinoihin, jotka eivät pelkää ottaa riskejä. Ja jos missasitte ensiesityksen, älkää huoliko: se on yhä katsottavissa RaiPlay-palvelussa. Sytytä valot, himmennä niitä ja valmistaudu puoleentoista tuntiin puhdasta epämukavuutta. Sitten, jos haluatte, voimme keskustella siitä oluen ääressä, vaikkapa suosikkijääkiekkomaskimme päässä.