Naistenpäivä 8. maaliskuuta Wienissä: Muusasta taiteilijaksi – Monivärinen nyrkki vanhoja roolimalleja vastaan
Kun tänä lauantaina kävelee Wienin keskustan halki, ne pistävät heti silmään: moniväriset nyrkit, jotka loistavat t-paidoissa, kylteissä ja banderolleissa. 8. maaliskuuta, kansainvälinen naistenpäivä, on vallannut kaupungin täysin. Mutta tällä kertaa kaikki on hieman toisin. Nuoret naiset, jotka kulkevat kaduilla, eivät kanna enää nöyriä kukkia napinlävessään – heillä on päällään statement-paitoja iskulauseineen, jotka menevät ihon alle.
"En ole muusa, olen taiteilija", siinä lukee paksuin kirjaimin mustassa kesäpaidassa, yhdistettynä haalistuneeseen farkkutakkiin. Toinen mielenosoittaja on pukenut ylleen miesten paidan, jossa on leikkisällä fontilla: "EN OLE MUUSA VAAN TAITEILIJA 8. MAALISKUUTA NAISTENPÄIVÄ". On kuin joku olisi viimein tuonut kaduille lauseen, joka on kummitellut sosiaalisessa mediassa muutaman vuoden ajan. Viesti on selvä: Emme ole enää hiljaisia muusoja taustalla, jotka inspiroivat taiteilijoita – me itse tartumme siveltimeen, mikrofoniin ja spray-maaliin.
Katu protestin muotinäytöksenä
Se, mitä Wienissä tapahtuu, on enemmän kuin pelkkä mielenosoitus. Se on muodin, politiikan ja arjen kulttuurin sulautuma. T-paidat 8. maaliskuuksi ovat muuttuneet käveleviksi julisteiksi. Ne osoittavat, ettei feminismin tarvitse jäädä luentosaliin tai naistenkahvilaan, vaan sitä eletään kadulla – mukavasti, monipuolisesti ja sataprosenttisen muodikkaasti, kuten eri myyntialustoilla sanotaan. Taiteilija-iskulauseen rinnalla näkee yhä uudelleen monivärisen nyrkin, aiheen, josta on jo pitkään tullut symboli taistelevaiselle, solidaariselle liikkeelle. Se edustaa monimuotoisuutta, vihaa, mutta myös yhteenkuuluvuutta. Nyrkki, joka ei lyö, vaan yhdistää.
Tunnelma on kuuma, mutta ei aggressiivinen. Ryhmä iäkkäämpiä naisia harmaine letteineen sekoittuu nuoriin aktivisteihin. He muistuttavat, ettei taistelu ole uusi. "Jo minun isoäitini meni kaduille vuonna 1911 naisten äänioikeuden puolesta", yksi heistä huutaa väkijoukkoon. Ja totta: 8. maaliskuun juuret ovat syvällä työläisnaisliikkeessä ja 1900-luvun alun rauhanprotesteissa. Myös tänään, kun Euroopassa taas soditaan, päivä saa lisää kiireellisyyttä. Naiset järjestävät avustussaattueita, ompelevat suojaliivejä, protestoivat varustelua vastaan. Iskulauseet yhdistyvät: Rauha ja feminismi – kolikon kaksi puolta.
Mitä iskulauseet tänään tarkoittavat
Kun kuuntelee tarkemmin, mitä ihmiset huutavat ja lukee heidän kylteistään, törmää värikkääseen sekoitukseen vanhoja ja uusia vaatimuksia:
- "Sama palkka samasta työstä" – klassikko, joka ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan.
- "Kehoni on minun" – yhä tärkeä aikana, jolloin lisääntymisoikeudet ovat jälleen hyökkäyksen kohteena.
- "Monivärinen nyrkki oikeistolaista vihapuhetta vastaan" – selvä kannanotto Euroopassa voimistuvaa oikeistolaista käännettä vastaan.
- "En ole muusa, olen taiteilija" – iskulause, joka kiteyttää uuden sukupolven: itsemääräävä, luova, äänekäs.
Erään nuoren naisen, jota kannetaan väkijoukon yli ystävänsä harteilla, paidassa on klassinen "8. maaliskuuta Naistenpäivä International Women's Day" -aihe. Sen vieressä pieni myyntipiste myy itsepainettuja paitoja tekstillä "En Ole Muusa Olen Taiteilija" – kesä, pyöreä pääntie, 100% puuvillaa, mutta myös 100% kannanotto. Myyjä virnistää: "Menee kuin häkä, nämä vehkeet. Ihmiset eivät halua enää vain kuluttaa, he haluavat näyttää, millä puolella he seisovat."
Toki, osa tästä on myös kaupallisuutta. Sitä ei voi kieltää. Mutta kun tuhannet ihmiset iltapäivällä Naisten lakossa kulkevat Mariahilfer Straßea pitkin, kun he viheltävät, rummuttavat ja nostavat nyrkkinsä ilmaan, silloin tuntee: siellä kuplii. Se ei ole vain kiva tapa antaa naisille joskus kukkia. Se on päivä, jolloin näkymätön työ tulee näkyväksi, jolloin epäoikeudenmukaisuuden viha on päästävä ulos – ja jolloin yhteisön ilo voittaa.
Lopuksi Heldenplatzilla veisataan vielä kovaa vanhaa iskelmää: "Bella Ciao". Mutta sanoitukset on uudelleenkirjoitettu. "Nainen, joka on vapaa, ei koskaan kumarra", kaikuu aukion yli. Ja jotenkin se sopii täydellisesti 8. maaliskuuta 2024: Perinne elää, mutta sävelet ovat itsevarmempia. Muusa on lähtenyt ateljeesta ja on nyt keskellä elämää – sivellin, paletti ja aimo annos vatsanpohjassa kytevää raivoa mukanaan.