Kentältä kirjallisuuden sivuille: Miksi Munster on nyt nousussa

Onko tähän aikaan vuodesta aina jokin tietty tunnelma? Se kummallinen horjahdus, kun kellot siirretään. Tuntee sen luissaan, sen "varastetun tunnin", joka aiheuttaa aina pientä hämminkiä. Se on täysin ihmisen aiheuttama häiriö, joka sotkee unirytmin, koiran ulkoilutusaikataulun ja suoraan sanottuna koko viikon rytmin. Mutta jos katsoo sumun ohi, tällä suunnalla on tekeillä jotain, mikä saa unohtamaan koko ajan. Se on Munster-juttu, eikä Limerickistä tai Corkista tarvitse olla kotoisin tunteakseen sen vetovoiman.

Rugbykausi on menossa siihen vaiheeseen, kun jokainen ottelu tuntuu cup-finaalilta. Thomond Parkin kupliva tunnelma on tuttu juttu, mutta nyt siinä on syvempää merkitystä. Kyse ei ole pelkästään Munster Rugbyn joukkueesta; kyse on identiteetistä. Oli vastassa sitten ranskalaisseura tai matkalla Belfastiin, voi luottaa siihen, että punaiset pelipaidat täyttävät katsomot. Täällä intohimo ei ole tekaistua; se on perintöä. Se on samaa itsepintaista ja ylpeää energiaa, joka pitää paikallisyhteisöt elinvoimaisina – sitä, joka nähdään, kun kyläyhteisö lyö hynttyyt yhteen toivottaakseen uudet tulokkaat tervetulleiksi. Me vain teemme sen rugbypallon ja muutaman tuopin äärellä.

Mutta tässä tulee mielenkiintoinen käänne. Keskustelu Munsterista ei rajoitu enää stadionille. Olen nähnyt erään nimen kirjakauppojen ikkunoissa ja yöpöydillä: C.J. Tudor. Hänen romaaninsa The Chalk Man: A Novel on kiertänyt käsistä, ja vaikka se sijoittuu kuvitteelliseen englantilaiseen kaupunkiin, sen sävy – sekoitus nostalgiaa ja hiipivää kauhua – resonoi niiden tarinoiden kanssa, joita täällä pubien pöydissä kuulee kuiskittavan. Se on maailmanlaajuinen menestys ja muistutus siitä, että parhaat tarinat kumpuavat usein paikoista, joilla on syvät juuret – aivan kuten täällä. Se on hyvä syy vaihtaa otteluanalyysi kirjasuosituksiin hiljaisen tuopin ääressä, ainakin minun mielestäni.

Ja sitten on tietysti itse nimi. Munster. Se kantaa painoarvoa. Se on maakunta, rugbyn perintö, ja jos on koirien ystävä, se on myös rotu. Small Münsterländer – eli Kleiner Münsterländer, jos halutaan olla tarkkoja – on kanakoira, täynnä älyä ja energiaa. Näin viime viikolla erään miehen kävelyttämässä sellaista joen rannalla, ja se pisti silmään: se on täydellinen vertauskuva. Keskittynyt, monipuolinen ja täysin uskollinen. Aivan kuten ne kannattajat, jotka näkee märkänä perjantai-iltana Musgrave Parkissa. He ovat mukana pitkässä juoksussa, säässä kuin säässä, ja heillä on sitä hiljaista viisautta, joka tietää milloin pidätellä ja milloin rynnätä eteenpäin.

Punainen aalto ja saksalainen yhteys

Tiedän mitä ajattelet. Kun näkee nimen SC Preußen Münster, miettii mitä tekemistä saksalaisella jalkapalloseuralla on Punaisen armeijan kanssa. Päällisin puolin ei kovin paljon. Mutta kun kaivaa hieman syvemmälle, tuntee saman sydämen sykkeen. Tuolla Westfalenissa sijaitsevalla seuralla on sama duunarihenkisyys. He eivät ole niitä kimaltavia huippuseuroja; he ovat sydänmaata. He ovat meitä. Se on muistutus siitä, että Munster-identiteetti – olipa kyseessä sitten saksalainen kaupunki ääkkösineen tai oma maakuntamme – rakentuu sitkeyden varaan. Me molemmat tiedämme, millaista on olla altavastaaja ja rakentaa jotain kestävää ilman komeita rahoja, pelkällä tahdonvoimalla.

Joten kun ravistelemme pois sen "varastetun tunnin" ja sopeudumme uuteen päivärytmiin, katsokaas ympärillenne. Olemme nyt hyvässä paikassa. Rugbykausi on huipentumassa, uusi romaani odottaa lukijaansa, ja tämän paikan henki – uskollisesta Kleiner Münsterländer -koirasta uskolliseen kannattajaan – on vahvempi kuin koskaan. Me emme vain asu täällä. Me kannamme sitä mukanamme.

• Rugby: Pidä silmällä Munster Rugbyn ottelukalenteria. Kauden ratkaisuhetket ovat niitä, joista legendat syntyvät.
• Lukeminen: Jos et ole vielä hankkinut kappaletta kirjasta The Chalk Man: A Novel, hanki se. Se on täydellistä luettavaa hiljaiseen iltaan vilkkaan ottelupäivän jälkeen.
• Paikallinen henki: Tue omaa paikallisseuraasi tai yhteisöäsi. Se yhteenkuuluvuuden tunne on se, mikä saa tämän paikan sykkimään.

Olitpa sitten väittelemässä seuraavan viikon ottelun avauskokoonpanosta, pohtimassa Tudor-kirjan juonenkännettä tai vain nauttimassa illan viimeisistä valoista uskollisen koiran seurassa, olet osa tätä kaikkea. Kellon siirto saattaa sekoittaa rytmin päiväksi tai pariksi, mutta Munsterin syke? Se on tasaista kuin sydämenlyönti. Aina on ollut.