Montenegro on nousussa: Aurinkovoimaa, kielipolitiikkaa ja hurjaa intohimoa jalkapallo- ja koripallokentillä

Olen aina ollut kiinnostunut paikoista, jotka elävät murroksessa. Ja juuri nyt, yksi Välimeren helmet, Montenegro, on täynnä sellaista energiaa, josta harva täällä pohjolassa puhuu. Tiedän, tiedän – moni yhdistää maan edelleen vain halpoihin lomapaketteihin ja satunnaisiin risteilyihin. Mutta pinnan alla kuohuu. Oikeasti kuohuu.

Puhdasta energiaa Adrianmeren rannalta

Kävin juuri läpi uusimpia kuvia Vracenovičin uudelta aurinkovoimalalta. 100 megawattia. Se ei ole mikään pieni kokeilu, vaan kunnon teollinen laitos, joka muuttaa pelin sääntöjä koko Länsi-Balkanilla. Hanke on nyt saanut ympäristölupansa, ja voin sanoa omasta kokemuksesta, että tämä on juuri sitä, mitä maa tarvitsee. Montenegro on vuosia ollut energiariippuvainen, mutta nyt se alkaa todella ottaa ohjat omiin käsiinsä. Tämä ei ole mikään viherpesuhanke – tämä on aitoa, kovaa faktaa.

Samaan aikaan matkailupuolella otetaan jättiharppauksia. Maa on lanseerannut uuden laatuleiman nähtävyyksille ja palveluntarjoajille, erityisesti vahvistaakseen yhteistyötä Ison-Britannian markkinoiden kanssa. Olen nähnyt liian monen kauniin kohteen tuhoutuvan massaturismin alle, mutta täällä he tekevät sen oikein. He panostavat laatuun, eivät määrään.

Oma kieli, oma identiteetti

Yksi kiehtovimmista asioista täällä on tietysti Montenegron kieli – tai montenegroksi crnogorski. Se on ollut virallinen kieli vasta vuodesta 2007, ja se kertoo kaiken tarpeesta erottua naapureistaan. Serbiasta, Kroatiasta, Bosniasta. Täällä jokainen sana on teko. He käyttävät kahta erikoismerkkiä, ś ja ź, joita muilla eteläslaavilaisilla kielillä ei ole. Pieni yksityiskohta, mutta helvetin tärkeä. Kun ihminen puhuu montenegroa, hän ei vain puhu – hän tekee selväksi, kuka hän on.

Urheilun sykkivä sydän: jalkapallo ja koripallo

Mutta mennään asiaan, joka saa täällä veren kiertämään: urheilu. Montenegron jalkapallomaajoukkue on noussut vuosi vuodelta hurjemmaksi. En tarkoita, että he voittaisivat MM-kultaa huomenna, mutta heidän intohimonsa on jotain, mitä pitää kunnioittaa. Kapteeni Stevan Jovetić on jo legenda, mutta uusi sukupolvi, kuten Nikola Krstović, tuo kentälle raakaa voimaa ja pelisilmää. Ja kun Podgorican stadion täyttyy, se on kuin seisoisi tulivuoren kraatterilla.

Ja sitten on Montenegron koripallomaajoukkue. Täällä he hengittävät koripalloa. NBA-tähtiä ei ole joka nurkalla, mutta he pelaavat kuin jokainen ottelu olisi elämänsä viimeinen. Muistatteko heidän taistelunsa EM-karsinnoissa? Se ei ollut taktiikkaa – se oli sydäntä. Ja se riitti säväyttämään koko Euroopan.

• Jalkapallo: Kova, taklaava ja ylpeä. Ei sirkusta, vaan sotaa nurmella.
• Koripallo: Nopea, taktinen ja täynnä yllätyksiä. He eivät koskaan luovuta, vaikka olisi 20 pistettä tappiolla.
• Kieli: Crnogorski – pieni, mutta ylpeä ero naapureihin.

Montenegronajokoira – jalokivi karvaturrissa

En voi unohtaa yhtä harvinaisuutta, joka kertoo maasta enemmän kuin mikään tilasto: Montenegronajokoira. Tämä rotu on vanha, oikeasti vanha. Ne on jalostettu vuoristometsästykseen, ja niillä on uskomaton kestävyys ja päättäväisyys. Musta, ruskein merkein varustettu koira, joka ei koskaan lopeta ennen kuin saalis on löytynyt. Se on täydellinen vertauskuva tälle kansalle: sitkeä, uskollinen ja välillä aivan helvetin itsepäinen.

Kun seuraavan kerran mietit lomakohdetta tai vaikka uutta intohimoa, suuntaa katseesi kohti Adrianmerta. Montenegro ei ole enää Euroopan unohdettu nurkka. Se on tulevaisuuden rakentaja, jolla on vanhan sielun viisaus. Ja se on jotain, mitä me pohjolan ihmiset voimme vain kadehtia.