Monaco – Brest: Liigan 1:n trilleri, jossa ilmassa on kostoa ja katumusta

Voi pojat, mikä tunnelma! Lauantai-iltana Stade Louis-II:lla koettiin yksi niistä illoista, jotka muistuttavat, miksi tätä lajia rakastetaan. Tätä Monacon ja Brestin kohtaamista odotettiin kuin kuuta nouseva, eikä se pettänyt odotuksia. AS Monaco, joka uskoo yhä europelipaikkaansa, kohtasi Stade Brestois'n, joka taistelee henkihieverissä sarjapaikkansa puolesta. Seos oli räjähtävä. Ja sitten oli se kitkerä jälkimaku, se siirtoikkunan tarina, joka olisi voinut muuttaa kaiken... Puhun tietysti Dina Ebimben ympärillä velloneesta saippuaoopperasta.

Avauskokoonpano, joka nostatti kulmakarvoja

Kokoonpanojen julkistus antoi heti sävyn ottelulle. Monacon leirissä Adi Hütter heitti kaiken likoon ja asetti kentälle odottamattoman hyökkäyskaksikon. Adingran ja Hradeckyn näkeminen avausmiehistössä sai kanssaihmiset hyrinään katsomossa. Ensimmäinen, jolla on aivan omaa luokkaansa oleva vasuri, ja toinen, se suomalainen järkäle maalilla (kyllä, luitte oikein, Hradecky Monacon maalilla!) – se oli uskalias veto. Mutta kuten niin usein, itävaltalaisvalmentaja osui nappiin. Brestin leirissä Éric Roy puolestaan luotti tiiviiseen blokkiin, vankkaan puolustukseen ja nopeisiin vastaiskuihin. Mutta kuinka olla ajattelematta, mitä olisi voinut olla?

Dina Ebimben haamu

Tästä ottelusta on mahdoton puhua sivumatta sitä kaapissa olevaa luurankoa. Dina Ebimbe ei sulatellut Monacon siirron kariutumista kovin kevyin mielin, se on lievästi sanottuna. Neuvottelut kariutuivat viime hetkellä, ja pelaaja itse jäi Brestiin pettynein ja katkerin tuntein. Sen aisti kentällä: aina kun hän koski palloon, se oli haastetta niille, jotka olisivat voineet olla hänen joukkuekavereitaan. Henkilökohtainen kosto, ja mikä kosto! Hänen ryntäyksensä Monacon rangaistusalueelle aiheuttivat paniikkia useammin kuin kerran. Tällaiset pienet inhimilliset draamat tuovat liigallemme sen oman lisämausteensa.

Ottelun käännekohdat

Kentällä käytiin kuninkaallinen taistelu. Tässä illan huikeasta draamasta mieleen jääneet hetket:

• Adingran vaikutus: Avausmaali puolen tunnin kohdalla, vasurilla ammuttu ohjus, joka naulasi Bizotin paikoilleen.
• Hradecky-muuri: Suomalaismaalivahti, joka saapui Monaco-Välimeren ruhtinaskuntaan hiljaisuudessa, torjui kolme maalin näköistä yritystä kuin seinä. Hänen tuplatonttunsa Del Castilloa ja Lees-Melouta vastaan toisella puoliajalla jää historiankirjoihin.
• Brestin nousu: 2-0-tappioasemasta "Ti Zefit" kavensivat rangaistuspotkusta, jonka tuo kiihtynyt Dina Ebimbe oli hankkinut, ja painoivat sitten tasoitusmaalin kimppuun jännittävässä loppukirissä.
• Hullu loppukäänteen käsikirjoitus: Kun oltiin menossa kohti loogista 2-2-tasuria, Ben Seghirin salamavastaisku lisäajalla toi voiton Monacolle. 3-2, loppulukemat. Puhdasta sydäntä ja sisua, ei mitään muuta.

Monaco kesti, Brestillä jäi hampaan koloon

Loppuvihellyksen jälkeen Louis-II:lla juhlittiin. Tämä kivulias voitto pitää Monacon tuntumassa neljän kärkeen. Mutta rehellisesti sanottuna Brestillä on valtavasti aihetta katumukseen. Hieman onnekkaammalla viimeistelyllä ja ilman tuota Hradeckyn käsittämätöntä taistelutahtoa he olisivat lähteneet kotiin vähintäänkin piste taskussaan. Tällä joukkueella on sydäntä, ja he todistivat sen. Mitä Dina Ebimbeen tulee, hän poistui kentältä pää pystyssä, molempien joukkueiden kannattajien osoittaessa suosiotaan. Hänen viestinsä oli selvä: te ehkä luovuitte siirrosta, mutta minä en luovuttanut.

Niinpä niin, tämä Monaco–Brest jää mieleen uhrautuvaisuuden, ylpeyden ja draaman otteluna. Liiga 1:llä on toisinaan taito tarjota meille yhtä intensiivisiä kuin arvaamattomiakin spektaakkeleita. Kohti seuraavaa!