Luokkakokous: Miksi tästä ”hirveästä” leffasta tuli ilmiö, joka keräsi puoli miljoonaa suomalaista

Kun muistelet kevättä 2015, mitä tulee ensimmäisenä mieleen? Itse muistan ainakin yhden keskustelun, joka jakoi porukoita baarin tupakkaterassilla: onko Luokkakokous Suomen hauskin komedia vai jotain aivan muuta? Fakta on, että se sai meidät kaikki puhumaan.

Nyt, vuosia myöhemmin, tämä Renny Harlinin tähdittämä ja television maanantai-iltaan ohjelmoitu teos on taas kerran esillä. Ja vaikka aika on armoton, on pakko myöntää, että leffa on edelleen täydellinen esimerkki siitä, miten American Pie: Luokkakokous -tyyppinen huumori istutettiin suomalaiseen maaperään – välillä vähän väkisin, mutta ennen kaikkea valtavalla yleisömenestyksellä.

Puoli miljoonaa suomalaista ei voi olla väärässä – vai voiko?

Vastaanotto oli aikanaan tylyä. Sitä kuvailtiin ”alkeelliseksi härskilykomediaksi” ja jopa ”ihan hirveäksi sontaksi”. Silti yli puoli miljoonaa suomalaista marssi elokuvateattereihin katsomaan sitä. Se on luku, jota ei selitetä pelkällä uteliaisuudella. Me halusimme nähdä, miltä näyttää, kun suomalaiset miehet yrittävät amerikkalaista komediaa. Ja kun se toimi, se toimi. Elokuva oli niin iso hitti, että sille tehtiin kaksi jatko-osaa. Se on harvinaista herkkua kotimaisessa elokuvassa.

Mikä tässä leffassa oikein toimii?

Kun sitä katsoo nyt, huomaa, että se ei yritä olla mitään muuta kuin viihdettä. Se on kuin se oman luokan hauskin tyyppi, joka välillä menee liian pitkälle, mutta jonka kanssa on kiva istua iltaa. Leffa on täynnä tilanteita, joista jokainen meistä on vitsaillut kavereiden kanssa:

• Vanhojen kuvioiden kiusallisuus: Kukaan ei ole muuttunut, mutta kaikki leikkivät olevansa.
• Häpeilemätön huumori: Se on raakaa, suoraa ja ajoittain niin tyhmää, että se on pakko nähdä.
• Nostalgia: Se tuo mieleen ne ajat, kun luokkakokous oli se vuoden kohokohta, johon pukeuduttiin ja panostettiin ihan eri tavalla.

Miksi Luokkakokous on yhä keskustelunaihe?

Leffan uusintaesitykset televisiossa keräävät aina katsojia. Se on kuin Luokkakokous-brändi olisi muodostunut omanlaisekseen ilmiöksi. Se ei ole pelkkä elokuva, se on kokemus. Se on muistutus siitä, että me suomalaiset osaamme nauraa itsellemme. Vaikka välillä se nauru on vähän väkinäistä ja hampaat irvessä, se on aitoa. Tämä on meidän versionme siitä amerikkalaisesta jenkkakomediasta, ja se on tehty meidän omilla ehdoillamme.

Joten kun seuraavan kerran selaat kanavia ja törmäät tähän teokseen, älä väistämättä vaihda. Anna sille mahdollisuus. Muista ne ajat, kun itse mietit, mitä laittaisit päällesi seuraaviin luokkakokoukseen. Tai miltä tuntui, kun näit vanhan ihastuksesi ensimmäistä kertaa vuosiin. Sillä vaikka elokuvaa haukuttiin, se onnistui yhdessä asiassa: se sai meidät tuntemaan jotain. Ja se on enemmän kuin monet niin sanotut ”taide-elokuvat” saavat aikaan.

Tänään tiedämme, että American Pie: Luokkakokous -henkinen kotimainen komedia oli vedonlyönti, joka kannatti. Se ei ollut täydellinen, mutta se oli meidän. Ja se on ihan fine.