La vita in diretta tänään: keskellä kiistaa, pakkotauko ja erikoinen kytkös BJ Alexiin ja Kapteeni Ihmeeseen

Rooma. Siinä sitä taas ollaan – tai sitten ei. Tällä alalla, kun puhutaan La vita in diretta tänään, pitää aina pitää silmällä kahta asiaa: kaukosäädintä ja toimitustilan fiilistä. Eilen ohjelmaa ei esimerkiksi nähty. Toimittajien lakko peruutti jakson, ja ne, jotka odottivat tavanomaista kello 15 ohjelmaa Rai1:llä, kohtasivat uudistetun ohjelmistolistauksen ja tavallista hiljaisemman tunnelman. Mutta kuten vanhaan aikaan sanottiin: joka pysähtyy, on hukassa. Eikä kenenkään ole tarkoitus olla hukassa täälläkään.

Kun Alberto Matano ja tiimi valmistautuvat tarttumaan lankoihin uudelleen, somessa ja sen ulkopuolella kiertää tarinoita, jotka tuntuisivat olevan peräisin rinnakkaisuniversumeista. Ja parasta on, että tietyllä tapaa niin ne ovatkin. Sillä vaikka La vita in diretta pysähtyy yhdeksi päiväksi, tarinankerronta jatkuu – ehkä odottamattomissa muodoissa. Otetaanpa esimerkiksi teos nimeltä La vita di Capitan Marvel. En puhu ohjelmasta, se on selvää, vaan sarjakuvasta, jonka teki tietty luova kaksikko ja joka ilmestyi Italiassa erikoistuneen kustantajan kautta muutama vuosi sitten. Carol Danvers palaa kotiin Maineen selvittääkseen menneisyytensä, isänsä kirjeitä ja äitiään, joka kätkee salaisuuksia. Sankari pysähtyy, aivan kuten tämän päivän ohjelmakin, löytääkseen itsensä. Vaikuttaa sattumalta, mutta tarinoiden maailmassa sattumia ei ole.

Sitten on se toinen tarina, se, joka tulee kaukaa, mutta jotenkin kietoutuu tähän erikoiseen pakkolepopäivään. Puhun BJ Alexista. Niille, jotka eivät tunne, se on manhwa – korealainen sarjakuva – josta tuli maailmanlaajuinen ilmiö. Kertomus Ahn Jiwonista, mallioppilaasta päivisin ja suositusta broadcast jockeysta öisin, joka pitää maskia suojellakseen todellista itseään. Ja Nam Dong-Gyunista, pojasta, joka seuraa häntä salaa, kunnes paljastaa totuuden. Vaikuttaa tarinalta, jolla on kovin vähän tekemistä Italian uutisoinnin kanssa, mutta silti se liittyy siihen, mitä täällä tapahtuu päivittäin. Niihin elämiin, jotka näytämme suorassa lähetyksessä, ja niihin, jotka pidämme itsellämme.

Ehkä ei ole sattumaa, että näinä tunteina, kun La vita in diretta tänään piti taukoa, keskustelu siirtyi toiselle rintamalle. Eräs hyvin tunnettu iltapäiväjuontaja nimittäin aloitti oman polemiikkinsa: ”Me olemme aina täsmällisiä, noudatamme sääntöjä.” Piikki, joka ei tämän hetken jännittyneessä ilmapiirissä jäänyt huomaamatta. Ja minä ymmärrän, ymmärrän jännitystä, jota tv-alalla työskentelevät kokevat, tietäen että jokainen lähetysminuutti on arvokasta. Mutta yksi asia tässä kaikessa saa minut hymyilemään: La vita in diretta on ollut olemassa vuosikymmeniä, tarkemmin sanottuna vuodesta 1991 lähtien, ja jokainen, jolla on edes hieman muistia, tietää, että myrskyt on koettu. Tänään se on tauolla lakon vuoksi, huomenna se palaa vahvempana, kuten aina ennenkin.

Jos minun pitäisi tiivistää tämän erikoisen, ohjelmattoman iltapäivän merkitys, tekisin sen kolmella pointilla:

• Pysähtymisen voima. Carol Danvers tekee niin Kapteeni Ihmeen elämässä, selvittääkseen kuka todella on. Joskus myös televisio tarvitsee taukoa muistuttaakseen itseään omasta polustaan.
• Käyttämämme maskit. Ahn Jiwon BJ Alexissa käyttää naamiota suojellakseen itseään, tullakseen rakastetuksi tuomitsematta. Kuinka moni päivittäin seuraamistamme tarinoista kätkee totuuksia, joita emme näe?
• Formaatin resilienssi. La vita in diretta tänään pysähtyy yhdeksi päiväksi, mutta kone ei sammu. Erikoislähettiläät ovat valmiina, kamerat kuumina, tarinoita kerrottavaksi riittää. Ja huomenna, kun se palaa ruutuun, yleisö on siinä kuten aina.

Jos eilinen lähetys meni teiltä ohi, sen voi katsoa verkkovideon kautta yleisradioyhtiön alustalta. Ja jos sen sijaan haluatte kurkistaa noita muita tarinoita – Carol Danversia tähtien välissä lentämässä tai Ahn Jiwonia riisumassa maskia – siitä vain. Tiedämme me kaikki: tarinat, ne todelliset, eivät koskaan lomaile. Ei silloinkaan, kun suora lähetys on tauolla.