Fiorello palaa Rai2:lle uudella aamuohjelmalla – tiesitkö, että hänen sukunimensä yhdistää Italian New Yorkiin?
Jos olet herännyt viime aamuina naama virneessä, olet todennäköisesti laittanut Rai2:n päälle. Fiorello on palannut, ja paluu on ollut räjähdysmäinen: "La Mattinanza", päivittäinen ohjelma, joka mullistaa italialaisten aamupalahetket. Unohda tarkkaan harkitut podcastit ja kiveen hakatut juonnot – tässä mennään lonkalta, yllätysvieraiden, mahdottomien puheluiden ja hallitun kaaoksen voimalla. Sellaista show'ta osaa orkestroida vain radio- ja tv-kuningas itse.
Urakka käynnistyi näinä päivinä Rai2:lla, ja ilmassa on kostean makea voiton tunnelma. Pahansuovat kielivät, että Rai1:n aamuohjelman tekijöillä on varmasti hammasta purtavana – siinä missä ykköskanava nojaa perinteisiin kaavoihin, Fiorello päästää toisella kanavalla hulluttelijoiden armeijansa valloilleen. Mutta älkää kutsuko tätä katsojaluvun tavoitteluksi: tämä on puhdasta Fiorello-logiikkaa sovellettuna aamuhetkiin, jotka hän tuntee kuin omat taskunsa. Joka päivä uutta sisältöä, live-esityksiä ja sitä hänen ainutlaatuista tapaansa tuoda aito elämä mukaan show'hun – sellaista, johon vain kolmen vuosikymmenen ura takanapäin antaa mahdollisuuden.
Puheen ollen urasta ja nimestä: tiesitkö, että fiorello ei olekaan pelkästään meidän Rosariomme? Atlantin toisella puolella, New Yorkissa, sijaitsee LaGuardian lentoasema, jolla on sama sukunimi. Nimittäin Fiorello LaGuardia oli yksi Suuren Omenan rakastetuimmista pormestareista, mies joka antoi nimensä sekä lentokentälle että legendaariselle LaGuardia High Schoolille, esittävän taiteen erikoiskoululle, jonka kasvatteja ovat muun muassa Jennifer Aniston ja Al Pacino. Sukulaisuutta italialais-amerikkalaisen poliitikon ja sisilialaisen showmiehemme välillä ei toki ole, mutta aina kun kuulen lentokentän nimen, mieleeni hiipii ajatus: mitä jos Rosario jonain päivänä tekisikin show'n sieltä käsin? Onhan hän "La Mattinanzan" myötä jo siipiensä varassa...
Tässä kolme asiaa, jotka tekevät "La Mattinanzasta" katsomisen arvoisen (ja jotka ehkä selittävät myös huutomerkillä varustetun "Fiorello!"-kirjoitusasun):
- Käsikirjoituksen puute, joka yllättää: Jokainen jakso on riski. Fiorello istahtaa, katsoo kameraan ja aloittaa. Loput on puhdasta improvisaatiota, mukaan lukien ääniteknikkojen vierailut ja arpomalla valituille numeroille soittelu.
- Hetkessä tapahtuva muuntautuminen: Hän matkii poliitikkoja, laulajia ja päivän puheenaiheita ilman minkäänlaisia naamareita. Pelkkä ilme ja oikea ääni riittävät laukaisemaan hulvattoman naurun.
- Kadun tuominen television: Ikkunasta haastatellut ohikulkijat, laittomat pysäköinninvalvojat jotka ryhtyvät kommentaattoreiksi, menneiden aikojen tarinoita kertovat vaarit. Tämä on aitoa ja suodattamatonta Italiaa.
Jos haluat tietää, mistä kahvipöydissä tänään puhutaan, viritä kanava Rai2:lle. Fiorello on palannut tekemään sitä, mitä osaa parhaiten: pitämään meille seuraa, naurattamaan ja muistuttamaan, että tv voi vapaudessaan olla yhä loistavaa viihdettä. Ja kukapa tietää, vaikka ennemmin tai myöhemmin hän järjestäisikin suoran lähetyksen LaGuardian lentoasemalta… vaikkapa jakson nimellä "Fiorello! Laskeutuu New Yorkiin". Se olisi kuin kirsikka kakun päälle, täydellisen aamun huipentuma.