Crimson Desert - ennakkokatsaus: Pearl Abyssin avoimen maailman RPG on tekninen mestariteos
Vuosien odottelun ja useiden maistiaisten jälkeen sain vihdoin käsiini uusimman ennakkoversion Crimson Desertista – ja voin huoletta sanoa, ettei Pearl Abyss harrasta puolivillaisia yrityksiä. Tämä ei ole vain uusi Black Desert -sivutuote; kyseessä on täysiverinen avoimen maailman roolipeli, joka tuntuu kuin se olisi rakennettu studiossa, joka on seurannut tarkasti CD Projekt Redin ja FromSoftwaren liikkeitä ja päättänyt sitten pistää kaiken vielä astetta paremmaksi.
Ennakkoversio heitti minut suoraan syvään päähän: retkelle läpi sateen piiskaamien, sameiden Crimson Lake Roadin soiden. Jo tämä alue yksinään on mestarikurssi tunnelmallisessa kauhussa. Uusi BlackSpace-moottori tekee tässä raskasta työtä – alan sisäpiiriläiset ovat puhuneet paljon siitä, miten se hallitsee säteenseurannan avulla toteutetun yleisvalaistuksen (ray-traced global illumination) tinkimättä suorituskyvystä, ja huhujen mukaan se pyörii tasaisella 60 fps:n nopeudella jopa vanhemmilla AMD-laitteistoilla (ilmeisesti demoa ajettiin Radeon RX 580:lla). Ei nykimistä, ei pikselöitymistä, pelkkää sankkaa sumua ja ajoittaista bioluminesoivien sienten hehkua.
Rajaseudun kasvot
Minua ei viehättänyt vain teknologia. Vaellellessani pienessä leirissä järven lähellä törmäsin säänkarkaisemaan palkkasoturiin nimeltä GRETCHEN. CRAIG – peli listaa nimen isoilla kirjaimilla juuri näin, mikä kertoi minulle heti, että hän on joko entinen sotilas tai karkuun jostain suuresta. Hän ei antanut minulle tehtävämerkkiä, vilkaisi vain sivulle ja mutisi varoituksen "Kuun naisesta", joka vaanii ruo'ikossa. Tämä johdatti minut Farzana Moonin luo, šamaanihahmon, jolla tuntuu olevan sormensa pelissä niin järven kuin päätarinankin tapahtumissa. Farzanan keskustelupuut vihjasivat paljon suuremmasta salaliitosta, johon liittyy kadonneita kuninkaita ja "hippuja" (embers) kutsuttu resurssi, ja minulla on sellainen tunne, että hänestä tulee niitä hahmoja, joita joko rakastaa tai haluaa heittää kalliolta alas.
Taistelumekaniikka on muuten kuin yö ja päivä Black Desertiin verrattuna. Se on hitaampaa, painavampaa – nyt täytyy oikeasti ajoittaa torjunnat ja hallita kestävyyttä. Rosvoporukka pieksi minut kahdesti, ennen kuin muistin, ettei tämä ole hakkaa ja tapa -peli. Kun vihdoin onnistuin torjumaan voimahyökkäyksen ja lähettämään tyypin lentämään päin puuta, se tuntui ansaitulta.
Miksi keräilijänpainos saattaa olla hintansa väärti
Jos aiot viettää tässä maailmassa satoja tunteja, Crimson Desertin keräilijänpainos (Collector's Edition) on muodostumassa yhdeksi niistä harvinaisista fyysisistä versioista, jotka oikeasti kunnioittavat hyllytilaa. Pakkaus sisältää teräskotelon, jossa on Crimson Lake Roadin konseptitaidetta, kangaskartan koko mantereesta (kehittäjien käsin piirtämin merkinnöin) ja soundtrackin, jolla on näytteitä pelin monipuolisesta musiikista – ajattele kansanballadeja yhdistettynä voimakkaaseen lyömäsoitinmusiikkiin. Ennakkotilauksia on jo rajallisesti, joten jos se on mielessäsi, älä nuku.
Tässä asiat, jotka nousivat esiin neljän tunnin pelisession aikana:
- Visuaalinen uskollisuus: BlackSpace-moottorin säteenseurantavalaistus (RTGI) on hienovaraista mutta kaikkialla läsnä – valo suodattuu latvuspeitteen lehtien läpi ja kimpoaa märistä kivistä juuri niin kuin odottaisitkin.
- NPC-tiheys: Jopa syrjäiset alueet, kuten Crimson Lake Road, ovat täynnä nimettyjä NPC-hahmoja, joilla kaikilla on omat aikataulunsa ja pieniä palasia tarinan taustoista.
- Ei kädestä pitämistä: Peli luottaa siihen, että tutkit itse. Kompastuin korkean tason alueelle Farzanan majan lähellä ja sain karhun tappamaksi yhdellä iskulla. Ihan reilua.
- Suorituskykytilat: Valittavana on todennäköisesti joko 4K/30 täydellä säteenseurannalla tai 1440p/60 hieman kevennetyillä asetuksilla – molemmat tuntuivat todella vakailta.
Virallista "kultalevy"-ilmoitusta (go gold) ei ole vielä tullut, mutta tämän ennakkoversion perusteella veikkaan, että näemme Crimson Desertin kaupan hyllyillä ennen kesää. Pearl Abyssilla on käsissään jotain erityistä – maailma, joka tuntuu elävältä, taistelu, joka vaatii kunnioitusta, ja hahmokaarti, kuten GRETCHEN. CRAIG ja Farzana Moon, joista haluan oikeasti tietää lisää. Jos lopullinen peli onnistuu laskeutumaan yhtä vakuuttavasti, tästä tulee se avoimen maailman RPG, joka on lyötävä vuonna 2026.