Beirut suurvaltojen ristipaineessa: Näin suurvaltakonflikti vaikuttaa Norjan talouteen ja turvallisuuteen

Olen seurannut Lähi-idän konflikteja yli kahden vuosikymmenen ajan, intifadasta Syyrian sisällissotaan. Mutta se, mikä Beirutissa juuri nyt tapahtuu Israelin ja Iranin välisen välittömän selkkauksen varjossa, on jotain muuta. Se ei ole enää pelkkä sijaissota; se on eksistentiaalinen puristus, joka uhkaa räjäyttää koko alueen. Meille täällä Norjassa, jotka olemme syvästi riippuvaisia energiamarkkinoista ja joilla on rooli kansainvälisen vakauden edistäjänä, tämä on paljon muutakin kuin kaukaisia uutislähetyksiä.

Lentokenttä geopoliittisena barometrina

Kun seuraa flightradaria näinä päivinä, sen näkee selvästi: Beirut–Rafic Haririn kansainvälinen lentoasema on muuttunut etulinjaksi. Tavalliset reittilennot puuttuvat, samalla kun alueen suurvallat asemoivat itseään. Se ei ole enää pelkkää siviili-infrastruktuuria; se on strateginen kohde. Olen nähnyt tämän kaavan ennenkin – kun pääkaupungin päälentokenttä tyhjenee siviileistä ja täyttyy sotilaallisella logistiikalla, silloin tietää, että diplomatian liikkumatila on kutistunut minimiin. Alueella toimiville norjalaisille öljy-yhtiöille ja varustamoille tämä tarkoittaa välitöntä ja voimakasta riskipreemion nousua. Kyse ei ole vain vakuutuksista; on kyse henkilöstön evakuoinnista ja investointien jäädyttämisestä.

Muistot katastrofista, jota ei koskaan siivottu

Älkäämme unohtako, mitä pinnan alla jo on. Meille, jotka olimme Beirutissa seuraamassa Beirutin satamaräjähdystä vuonna 2020, oli selvää, että haava ei koskaan paranisi ilman valtavaa kansainvälistä panosta. Taloudellinen romahdus, lamaannuttava poliittinen haluttomuus – kaikki tämä loi tyhjiön, jonka ulkopuoliset toimijat nyt täyttävät. Kun kaupunki kamppailee edelleen kaatuneiden siilojen rakentamiseksi uudelleen ja sitä samalla uhkaavat uudet ilmaiskut, olemme humanitaarisen ja turvallisuuspoliittisen kaksoiskatastrofin edessä. Tuhannet tonnit ammoniumnitraattia, joka oli satamassa, on vaihtunut ohjuksiin ja pelkoon.

Mitä tämä tarkoittaa meille Norjassa?

Minulta kysytään usein, miksi norjalaisen pitäisi välittää Beirutin katutaisteluista. Vastaus löytyy kolmesta yksinkertaisesta kohdasta, jotka jokaisen itseään kunnioittavan analyytikon on otettava huomioon:

• Energiaturvallisuus: Suursota Lähi-idässä lähettää öljyn- ja kaasunhinnat taivaisiin. Energiakansakunnalle, kuten Norja, se tuo lisää tuloja, mutta sillä on hintansa: hintojen nousu, korot ja epävarmuus eurooppalaisille kumppaneillemme, jotka ovat riippuvaisia vakaista toimituksista. Jokainen Beirutin yli ammuttu ohjus tuntuu Oslon sähkölaskussa.
• Norjalaiset henget ja arvot: Meillä on norjalaisia alueella – diplomaatteja, liike-elämän edustajia, avustustyöntekijöitä. Heidän turvallisuutensa on vaarassa, kun kokonaisesta pääkaupungista tulee sotilaallinen kohde. Olen itse joutunut evakuoimaan tiimejä konfliktialueilta, ja uskokaa pois, kun Beirut–Rafic Haririn kansainvälinen lentoasema suljetaan, tilanne muuttuu nopeasti kaoottiseksi.
• Monenkeskinen järjestelmä: Norja on rauhan ja sovinnon edistäjä. Kun YK:n turvallisuusneuvosto halvaantuu ja suurvallat valitsevat sotilaallisen voiman dialogin sijaan, kuten olemme nähneet päivittäin viimeisen 48 tunnin aikana, kykymme toimia tässä roolissa heikkenee. Beirutin tilanteen kärjistyminen on oire laajemmasta maailmanjärjestyksen hajoamisesta.

Tulevaisuus: Pelon ja reaalitalouden välissä

Vietän iltani tutkimalla satelliittikuvia ja lukemalla ajatushautomoiden raportteja. Häkellyttävää on, kuinka samanlainen tämä on vuoden 2006 sotaan, mutta yhdellä valtavalla erolla: tällä kertaa Iran on suoraan osallinen, ei vain Hizbollahin kautta. Tämä tekee Beirutista potentiaalisen alueellisen tulipalon episentrumin. Meidän, jotka investoimme, oli se sitten osakkeisiin tai kiinteistöihin, on aika kysyä: olemmeko hinnoitelleet mukaan todellisen suursodan? Markkinoilla on taipumus olla naiiveja aivan loppuun asti, mutta vilkaisu tuhoutuneelle satama-alueelle Beirutissa muistuttaa meitä siitä, kuinka brutaalin nopeasti kaikki voi muuttua.

Juuri tällaisina hetkinä meidän on oltava sekä kaukonäköisiä että määrätietoisia. Norjan viranomaisten tulisi jo nyt lisätä valmiutta ja olla selkeät suunnitelmat etujemme suojaamiseksi. Elinkeinoelämälle kyse on toimitusketjujen ja turvallisuuskäytäntöjen uudelleenarvioinnista. Beirut ei ole enää kaukainen konflikti; se on punaisena vilkkuva varoitusvalo Norjan politiikan ja talouden mittaristossa. Ja uskokaa pois, varoitusvalojen vilkkuessa on syytä pysyä valppaana.