Mainzin junakaaos: Kun modernisointi pysähtyy – Mitä työmatkalaisten ja yritysten on nyt tiedettävä

Joka ikinen päivä Mainzin päärautatieasemalla junasta nouseva tarvitsee ennen kaikkea yhtä asiaa: kärsivällisyyttä. Ja vahvoja hermoja. Siellä, missä tuhannet työmatkalaiset ja matkustajat yleensä elävät tuttua rytmiään, vallitsee nyt poikkeustila. Kaivurit jyrsiintyvät ratapenkereisiin, nosturit kohoavat laiturien yllä ja kuulutukset kuulostavat enemmän arvoituksilta kuin selkeiltä aikataulutiedotteilta. Saksan rautatiet on aloittanut jättimäisen hankkeen – ja syöksee koko Mainzin seudun kuukausiksi vertaansa vailla olevaan liikennekaaokseen.

Silta pullonkaulana: Mitä on todella suljettu 6. maaliskuuta lähtien

Kaivurit ovat jyrränneet 6. maaliskuuta lähtien, eivätkä ne katoa ainakaan ennen toukokuun puoltaväliä. Keskiössä on yksi alueen tärkeimmistä rautatiesilloista. Seuraukset ovat dramaattiset. Lukuisat kaukoliikenneyhteydet on peruttu tai ohjattu kiertoreiteille. Alueellinen liikenne, tuhansien työmatkalaisten selkäranka, on harvennettu minimiin. Kuka ikinä haluaa Mainzista Wiesbadeniin, Frankfurtiin tai Reinin seudulle, joutuu varautumaan korvaavaan bussiliikenteeseen – yritys, joka ruuhka-aikoina vaatii melkoista kärsivällisyyttä. Rautatieyhtiön johto puhuu "suunnitelluista rajoituksista" ja "vaihtoehtoisista tarjonnoista". Matkustajalle tämä tarkoittaa usein: kaksinkertainen matka-aika, kolminkertainen epävarmuus.

Kärsijät: Työmatkalaiset ja alueen talous

Nykyinen suurtyömaa on muutakin kuin pelkkä epämukavuus. Se on taloudellinen tekijä. Päivittäin se vaikuttaa kymmeniin tuhansiin työmatkalaisiin, joiden on nyt noustava aiemmin, oltava pidempään liikkeellä ja palattava kotiin iltaisin stressaantuneempina. Mainzin seudun yrityksille saavutettavuus muodostuu riskiksi. Jos työntekijöiden on oltava toimistossa täsmälleen kello kahdeksan tai jos yritys on riippuvainen aikataulun mukaisista toimituksista, tässä on ongelma. Rautatie talouden luotettavana tahdistajana? Näinä viikkoina pelkkä hurskas toive.

Erityisen kovasti se koettelee niitä, jotka ovat riippuvaisia rautatieasemasta keskeisenä liikenteen solmukohtana. Päärautatieaseman vähittäiskauppiaat raportoivat myynnin laskusta, kun ohikulkijat jäävät pois. Ravintoloitsijat valittavat tyhjistä pöydistä. Ja asuntojen hinnat aivan aseman ympäristössä? Ne saattavat kärsiä lyhyellä aikavälillä pitkittyneestä melu- ja pölykuormituksesta – ironista, sillä pitkällä aikavälillä modernisoinnin pitäisi juuri luoda arvoa.

Vanhentunut infrastruktuuri: Vuosien säästämisen lasku

Mutta niin ärsyttävä kuin nykyinen kaaos onkin – on oltava myös reilu. Se, mitä Mainzissa tapahtuu, on lasku vuosikymmenten vähäisistä investoinneista. Rautatieverkkomme, joka oli aikoinaan ylpeydenaihe, on päässyt vanhentumaan. Vaihteet, signaalit, sillat – monet ovat peräisin sodanjälkeiseltä ajalta eivätkä kestä nykyisiä rasituksia. Saksan rautateiden on nyt korjattava se, mitä on vuosien ajan laiminlyöty. Ongelma on se, että rakentaminen olemassa olevaan verkostoon, samalla kun liikenne kulkee, on logistiikan kuninkuuslaji. Se on kuin kilparadan korjaamista samalla, kun autot suhahtavat ohi 200 km/h. On väistämätöntä, että natisee ja rytisee.

• Kaukoliikenne: Monia ICE- ja IC-yhteyksiä jää pois tai ne ohjataan kiertoteitse – aiheuttaen paikoin huomattavia myöhästymisiä.
• Alueellinen liikenne: Lukuisia linjoja on lakkautettu tai niiden vuoroväliä on voimakkaasti harvennettu. Korvaava bussiliikenne on järjestetty, mutta kapasiteetit ovat rajalliset.
• Tavaraliikenne: Myös logistiikka-ala kärsii. Tärkeitä rahtikäytäviä on katkaistu, mikä rasittaa toimitusketjuja ja nostaa kustannuksia.

Katse eteenpäin: Mitä tuo tullessaan 15. toukokuuta?

Virallisesti töiden pitäisi olla valmiita toukokuun puolivälissä. Pysyykö tämä aikataulu, sitä epäilevät hiljaa muutkin kuin kokeneet rautatiealan tarkkailijat. Näin suuret työmaat ovat pahamaineisia odottamattomista ongelmista – raunioituneet perustukset, jotka ovatkin vielä huonommassa kunnossa kuin luultiin, tai materiaalitoimitusten viivästykset. Selvää on: vaikka kaivurit sitten poistuisivatkin, liikenteen normalisoituminen vie vielä viikkoja. Ja tämä on vasta alkua. Vastaavia suurhankkeita on suunnitteilla ympäri maan. Rautateistä tulee ikuinen työmaa.

Kaupalliset sivuvaikutukset: Kuka hyötyy junakaaoksesta?

Niin kyyniseltä kuin se kuulostaakin: jokaisella kriisillä on myös voittajansa. Seuraavina viikkoina Mainzin päärautatieaseman vuokra-autopisteet kukoistavat. Keskustan pysäköintitalot saattavat olla täydempiä, kun yhä useampi siirtyy auton käyttäjäksi. Myös kaukoliikenteen bussiyhtiöt hierovat käsiään – jokainen junakaaos on niille tervetullut mainoslahja. Joustavia liikkumispalveluita tarjoavat yritykset, kuten jakamispalvelut tai digitaaliset alustat työmatkalaisille, saattavat nyt hankkia uusia asiakkaita. Mahdollisuus fiksuille startup-yrityksille asemoitua tälle lokulle. Ja meille kaikille muistutus siitä, kuinka haavoittuva järjestelmämme on, kun yksittäinen solmukohta, kuten Mainzin päärautatieasema, alkaa takkuilla.

Toukokuun puoliväliin asti on siis jaksettava, muutettava ajattelutapojaan ja löydettävä vaihtoehtoisia reittejä. Se, joka on vielä joustava, saattaa pitää hermonsa. Ja rautatiet? Niiden on nyt toimittava – ei vain Mainzissa, vaan koko maassa. Muuten suunnitellusta modernisoinnista tulee nopeasti uskottavuuskatastrofi.