Peaky Blinders -elokuva: Shelbyiden eeppinen päätös valkokankailla ja Netflixissä

Vihdoinkin, pitkän odotuksen jälkeen, joka todella koetteli “lippalakkijengin” faneja, saapui valtava Peaky Blinders -elokuva. Jos kuulut sarjan seuraajiin, joka mullisti brittidraaman käsitteen, tiedät, ettei tämä elokuva ole pelkkä pitkä jakso, vaan tunnepitoinen lunastus kaikesta, mitä Tommy Shelby on vuosien varrella tarjonnut. Istuin näytön ääreen viime yönä, ja rehellisesti sanottuna yritän edelleen kerätä ajatuksiani näkemästäni.

Cillian Murphyn paluu: unohtumattomat siniset silmät

Suurin kysymys, joka nousi esiin jokaisessa keskustelussa, oli: palaako Cillian Murphy koko Tommyn legendaarisella painollaan? Ja vastaus oli “kyllä”, mutta tavalla, jota emme osanneet odottaa. Murphy ei enää ole pelkkä rikollisjohtaja, joka laajentaa imperiumiaan, vaan mies, joka kohtaa menneisyyden haamun, jota on pitkään paennut. Suoritus on erilainen, syvempi, ja tuntuu kuin Murphy olisi päättänyt hyvästellä hahmonsa antamalla mestarikurssin sanattomasta näyttelemisestä, joka puhuu käytyjen sotien kieltä. Pelkästään hänen sinisten silmiensä yksityiskohdat, kun ne tuijottavat tulevaa toista maailmansotaa, riittävät saamaan kylmät väreet.

Birmingham ei ole vain tausta… se on näkymätön sankari

Sarja tottumme siihen, että “Small Heath” on tarinan sykkivä sydän, mutta elokuva muuttaa kaupungin eläväksi museoksi. Tämä johtaa minut puhumaan jostain upeasta, jonka huomasin elokuvassa, nimittäin Birminghamin julkisesta taidekierroksesta ja Peaky Blinders -elokuvakierroksesta. Ohjaaja on hyödyntänyt kuvauspaikkoja uskomattoman taitavasti, jopa niin, että vanhat kujat ja hylätyt tehtaat ovat tulleet osaksi kerrontaa. Erityisesti yksi kohtaus vesikanavissa jää mieleeni ikuisesti. Vaikuttaa siltä, että tuotantoryhmä halusi dokumentoida Birminghamin hengen ennen kuin nykyaika pyyhkii sen pois, ja se sai minut keskeyttämään katsomisen ja etsimään kuvauspaikkoja, jotta voisin vierailla niissä itse.

• Annabelle Wallisin paluu: Grace palaa odottamattomalla tavalla, ei pelkkänä ohikiitävänä takaumana, vaan runollisena läsnäolona, joka iskee syvälle Tommyn haavoihin.
• Emmett J. Scanlan: Kuka olisi uskonut, että tämä tuttu kasvo saisi näin paljon tilaa? Hänen roolinsa on täysin erilainen kuin mitä näimme sarjassa, ja se lisää uuden dramaturgisen kerroksen perhekonfliktiin.
• Leffateatteri vai kotisohva? On totta, että elokuva on nyt saatavilla, mutta ne, jotka ovat kokeneet sen elokuvateattereissa, puhuvat visuaalisesta elämyksestä, joka on suunniteltu nimenomaan isolle kankaalle, erityisesti pommituskohtauksissa, jotka todella tärisyttävät teatterituoleja.

Onko tämä se loppu, jonka Shelbyn perhe ansaitsi?

Kysymys, joka askarrutti kaikkia ennen ensi-iltaa, ja katsomisen jälkeen voin sanoa, että käsikirjoitus oli rohkea jopa siinä määrin, että se saattaa suututtaa joitain, mutta se on enemmän kuin ansaitsimme. Elokuva ei tarjoa onnellista tai perinteistä loppua, vaan antaa Arthurille, Johnille ja muulle perheelle hetkiä tyyneyttä keskellä heidän itse aiheuttamaansa kaaosta. On kohtaus, jossa perheenjäsenet kokoontuvat vanhan pubin puisen pöydän ääreen ilman liiallista sentimentaalista puhetta – vain katseet, jotka kertovat vuodatetusta verestä ja kuolleista unelmista. Uskokaa pois, tämä hetki yksinään on koko elokuvan katsomisen arvoinen.

Jos mietit rakastamiemme tai vihaamiemme hahmojen kohtaloita, en aio paljastaa sinulle juonenkäänteitä. Mutta sen sanon, että Peaky Blinders -elokuva onnistui jossain hyvin harvinaisessa: se päätti legendan tappamatta haluamme palata sen pariin uudelleen. Elokuva on nyt katsottavissa, mutta suosittelen, jos olet yksityiskohtien ystävä, etsimään “Birminghamin julkinen taidekierros” -elämyksen, joka julkaistiin samaan aikaan elokuvan kanssa, sillä se täydentää ennennäkemättömän katselukokemuksen tämän ainutlaatuisen elokuvamaailman faneille.