Oscarit 2026: Kuvaaja Autumn Durald Arkapaw teki historiaa elokuvalla 'Sinners' – ja yllätyksistä parasta

Myönnetään, ei niitä Oscareita aina historiankirjojen takia katsella – joskus ihan vaan bongaamaan, kuka kompastuu mekon laahuksiin. Mutta viime yönä Dolby Theatressa koettiin hetki, jolla oikeasti oli merkitystä. Autumn Durald Arkapaw palkittiin parhaan kuvauksen Oscarilla työstään elokuvassa Sinners, ja samalla hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka on koskaan voittanut tämän palkinnon. Yhdeksänkymmentäkahdeksan vuotta, hyvät ihmiset. Siihen meni 98 vuotta.

Kun hänen nimensä julistettiin, yleisöstä kuului henkäisy – sellainen, joka muuttuu raikuviksi suosionosoituksiksi. Ja rehellisesti, kun katsoi hänen nousevan portaita ylös, tajusi ettei tämä ollut vain henkilökohtainen voitto. Se oli voitto jokaiselle naiselle, jolle on sanottu, että kameramökki on miesten maailma. Arkapaw'n kuvausjälki elokuvassa Sinners on puhdasta runoutta; hän ei vain taltioi kohtausta, hän kietoo sen tunnelmaan ja lihaksiin. Jos et ole vielä nähnyt elokuvaa, tee itsellesi palvelus ja hommaa lippu viikonlopuksi.

Tiedän, tiedän, mitä osa teistä on tänä aamuna Googleen naputellut. Ehkä etsitte tennistähti Jannik Sinneriä kuultuanne elokuvan nimen. Tai ehkä "Sinners Anonymous" -termi pomppasi mieleen – mikä on ihan ymmärrettävää, kuulostaa kultilta, johon Thaimaassa vahingossa liittyy. Ja joo, Bella Juwelin romaaneillakin on oma vannoutunut lukijakuntansa. Mutta viime yönä ainoa Sinners, jolla oli väliä, oli se valkokankaalla, ja Arkapaw piti pokaalia käsissään.

Ilta oli täynnä yllätyksiä, mutta tässä ne hetket, jotka jäivät mieleen:

• Vuosisadan pommi parhaan elokuvan kategoriassa – pienen budjetin indie, jota yksikään studio ei nähnyt tulevaksi, ja juuri siksi tätä alaa rakastetaan.
• Paras naispääosa -palkinnon saajan puhe oli niin raaka ja koskettava, että hiljaisuuden olisi kuullut baarissa viiden korttelin päässä.
• Parhaan kansainvälisen elokuvan voittaja muistutti, etteivät parhaat tarinat aina ole englanniksi.
• Ja tietysti Arkapaw'n historiallinen voitto – sellainen, josta puhutaan jatkossa jokaisella elokuvakoulun luennolla.

Kulisseista alkoi kuulua puhetta, että jopa konkariohjaajat liikuttuivat. Erään vanhan liiton ohjaajan, joka on ollut alalla 70-luvulta asti, kuultiin sanovan: "Oli jo korkea aika, että nainen pääsee näyttämään, miten se homma hoidetaan." Juuri sellaista puhetta on ilo kuulla – ei katkeraa, vaan rehellistä. Ja juuri sellaista asennetta tässä kaupungissa tarvitaan lisää.

Meille täällä Uudessa-Seelannissa kuvaajan vihdoin saama tunnustus tuntuu henkilökohtaiselta. Meillä on omat lahjakkaat kuvaajamme, jotka yltävät maailmalla huipputuloksiin, ja illat kuten tämä tekevät tiestä hieman selvemmän. Ei tässä ole kyse vain punaisista matoista ja design-leningeistä; vaan siitä, kuka saa kertoa tarinan ja miten hän päättää sen kehystää.

Joten kaada itsellesi toinen kuppi kahvia ja nauti tästä. Autumn Durald Arkapaw mursi katon, joka on ollut ehjä lähes vuosisadan. Ja jos minulta kysytään, sirpaleet ovat kauniita.