Kulttisarja "Komisario Rex": Siksi rakastamme nelijalkaista sankaria yhä 30 vuoden jälkeen
Kun Wienin valot himmenevät myöhään illalla, on monille meistä olemassa vain yksi todellinen sankari. Ei ihminen, vaan nelijalkainen otus, jolla on verikoiran nenä ja sydän kullalla päällystetty. Puhumme tietenkin komisario Rexistä. Kanava on kaivanut kulttisarjan uudelleen esiin, ja heti kun vanhat jaksot alkoivat pyöriä, innostus palasi – aivan kuin hyvä Rex ei olisi koskaan poistunutkaan. Meille wieniläisille tämä ei ole mikä tahansa ohjelma, vaan pala kotia.
Enkeli tassuilla: Miksi 1. tuotantokausi on unohtumaton
Aloitetaan aivan alusta. Ne, jotka tuntevat ensimmäiset tapaukset komisario Rex / 1. kausi, tietävät mistä on kyse. Tobias Moretti Moserina ja nuori, rämäpäinen Rex – se oli taikaa. Jaksossa "Enkeli tassuilla" nähdään, kuinka kaksikko kasvaa yhteen. Ei turhaa krumeluuria, ei ylitseampuvia takaa-ajoja, vaan aitoa wieniläistä särmää yhdistettynä koiran vainuun, jolla oli enemmän tatsia kuin millään poliisilla virkapuvussa. Sanonpahan vaan, että silloin uskottavuus oli vielä ihan eri luokkaa. Kyse ei ollut mistään silotellusta glamourista, vaan kovasta työstä kuvauspaikalla, ja tiimille uskoi kyllä, että he tallasivat kujia niin että pohjat hehkuivat.
Kulta-ajat: 3. ja 5. tuotantokautta muistellen
Sarja tietysti kehittyi ajan myötä. Kun hakukoneeseen naputtaa "Komisario Rex", se tarjoilee erityisesti näitä intensiivisiä vuosia. Monet vannovat Gedeon Burkhardin Brandstetter-kauden nimeen. Kun ajattelen komisario Rex / 3. kautta, mieleeni tulee heti tapaus "Elävältä haudattu". Hyvänen aika, silloin teininä istui lauantai-iltana sohvalla sekoitus adrenaliinia ja pelkoa. Ohjaus oli synkkää, kuvaus raakaa – juuri sitä mitä wieniläiseltä dekkarilta odottaakin.
Sitten tuli komisario Rex / 5. kausi. Vaihdos, joka ei maistunut kaikille, mutta jälkikäteen ajatellen sarja saavutti sillä kansainvälisen kypsyytensä. Tapauksista tuli monimutkaisempia, miljöistä ikonisempia. Belvederen linnasta aina Tonavan kanavalle asti – koira näytti meille koko Wienin menettämättä koskaan punaista lankaa.
Nuorta verta palveluksessa: "Baby Rex" valloittaa sydämet
Se mikä itseäni ilahduttaa eniten, on että kipinä ei siirry vain vanhoille konkareille. Veljentytär on aivan sekaisin laudalta sen jälkeen kun hän löysi Baby Rex - Pieni komisario -sarjan. Uusi versio osoittaa, että viehätys on ajatonta. Toki tekniikka on nykyaikaisempaa, mutta perusainekset ovat pysyneet samoina:
- Lahjomaton koira: Rex (tai nykyään sitten pieni uros) on aina askeleen edellä.
- Wieniläinen tunnelma: Ei studiolavasteita, vaan oikeita paikkoja, jotka tunnistaa.
- Jännitystä ilman väkivallan mässäilyä: Sarjaa voi yhä tänäkin päivänä katsoa koko perheen voimin ilman, että tulee paha mieli.
On todella hienoa nähdä, kuinka uusi sukupolvi oppii, miksi vanhat jaksot nauttivat ohjelmistossa tällaista kulttistatusta. Kun katsoo nykyisiä katsojalukuja, huomaa: ihmisillä on ikävä tällaista aitoa ja suoraa tyyliä.
Miksi tarvitsemme Rex:iä yhä vuonna 2026
Aikana, jolloin uutisia hallitsevat usein kriisit, on hyvä istahtaa illalla alas ja tietää: seuraavat 45 minuuttia kaikki on hyvin. Koira nuuskii, komisario pohtii, ja lopulta syyllinen saadaan kiinni – useimmiten sellainen äreä naapuri, jota melkein käy sääliksi. Ohjelmavastaava on todella osoittanut tässä hyvää otetta tuomalla sarjan takaisin juuri oikeaan aikaan. Se on kuin luokkakokous vanhojen ystävien kanssa. Jakson voi tuntea jo ulkoa, mutta kun Rex kallistaa päätään ja sillä on se kuuluisa "Ahaa!"-ilme silmissään, on pakko hymyillä.
Joten, hyvät dekkarien ystävät: kun seuraavan kerran kytkette television päälle ja kuulet sen tutun tunnusmusiikin, tiedätte olevanne hyvässä seurassa. Komisario Rex / 1. kaudesta pienen tulokkaan seikkailuihin – sarja elää, ja parempana kuin koskaan.