Hape Kerkeling palaa: Horst Schlämmer etsii onnea – elokuva kuin paluu kotikonnuille

Siinä hän nyt taas on, solmio kuin koiran pureskelema ja karisma kuin hieman haalistuneilla perhejuhlilla: Hape Kerkeling puhaltaa uutta elämää signature-rooliinsa Horst Schlämmeriin. Jos joku luuli, että Grevenbroichin itseoikeutettu ”internet-miljonääri” olisi ollut pelkkä hetkellinen vaalitemppu kuuluisalla huudahduksellaan ”Isch kandidiere!”, niin pahasti erehtyy. Uusi elokuva todistaa: tämä omalaatuinen, sovittelematon ja omalla tavallaan ihanan rehellinen ilmiö on jo pitkään ollut osa kollektiivista muistia – ja nyt se valloittaa valkokankaan.

Mies, vuono – ja Schlämmeria laidasta laitaan

Tällä kertaa tarina vie antisankarimme kauas pois hänen perinteisestä ympäristöstään. Kyse on suurista tunteista, odottamattomasta perinnöstä ja tietysti ikuisesta onnen tavoittelusta. Alateksti ”Isch kandidiere!” on ovela valinta, sillä Kerkelingille ominaisesti kyse ei ole pelkästä puhdasta hulluttelua. Villin peruukin ja renanialaisittain murteen alta paljastuu hienovarainen yhteiskuntasatiiri. Näemme Horstin tilanteissa, joissa hän on täysin hukassa – ja juuri tässä piilee hänen vastustamaton aitoutensa. Angelo Colagrossi, joka vastasi myös Kerkelingin menestysprojektista ”Ein Mann, ein Fjord!”, osaa harvinaisen hyvin antaa hahmoille tilaa ilman ylitseampuvia liioitteluja.

Kuka ikinä seisoikaan ensi-illan jälkeen elokuvateatterin aulassa, koki tämän ilmiön livenä: valtavan faniryysiksen, aitoa lämpöä. Kyseessä ei ollut mikään etäinen ensi-ilta, vaan kohtaaminen yleisön kanssa samalta tasolta. Juuri tämä tekee Horst Schlämmeristä erityisen. Hän on vastakohta tähdelle, ei mielistele. Hape Kerkeling itse tiivisti asian kerran: tärkeintä on, ettei hännystele ylöspäin eikä potki alaspäin. Ja juuri sitä tämä elokuva tekee. Se nauraa Horstin kanssa, ei hänelle. Ja se tarjoaa meille peilin eteen saarnaamatta.

Kolme syytä, miksi sinun on mentävä elokuviin:

• Aitoa komediaa: Ei teennäistä huumoria, vaan hahmoja, jotka on todella napattu elämästä.
• Täydellinen ajoitus: Poliittisen hulluuden keskellä hahmo kuten Horst Schlämmer – joka epäonnistuu, mutta silti yrittää – on lähes parantavaa.
• Hape Kerkeling parhaimmillaan: Hän antaa mestarikurssin siitä, miten hahmoa voi vuosikymmenten jälkeen käsitellä uudelleen ja löytää siitä uusia puolia.

”Horst Schlämmer – Isch kandidiere!” ei ole mikään etäinen elokuvatuotanto, joka tavoittelee suuria. Se on kotikäynti. Vanhan tutun tapaaminen, joka 90 minuutin jälkeen jättää hymyn huulille. Ehkä myös tunteen, että on ihan ok olla aina täydellinen. Että riittää, kun vain yrittää. Tämä ei ole pelkästään hauskaa, vaan viihdyttävää parhaalla mahdollisella tavalla.

Siispä nappaa rakkaasi mukaan, varaudu renanialaiseen charmiin ja pieneen kaaokseen. Elokuvasaleissa on tungosta – ja ihan syystä. Jos näki Leipzigissa ihmispaljouden, tietää: Horst on taas täällä. Ja se on pirun hyvä uutinen saksalaiselle komedialle.