Kaikki samaistuvat! “Illallismelankolian” lievittäjä – TV Tōkyō -draaman uusi ulottuvuus
Tiedätkö sen sanaparin, josta on viime aikoina kuiskuteltu somessa? ”Illallismelankolia”. Se kuulostaa jotenkin rennolta, mutta silti hieman haikealta... eikö totta? Kyse onkin TV Tōkyōlla pyörivän draaman nimestä, ja se on juuri meille, tässä ajassa eläville, suunnattu uudenlainen tarina, joka nostaa esiin yhteisiä arjen kokemuksiamme.
Miksi illallinen on niin monimutkainen juttu?
Tämä draama on ytimekäs paketti, joka koostuu irrallisista tarinoista, jotka kuvaavat illalliseen liittyviä ihmissuhdekuvioita. Mutta se ei ole mikään tavallinen ruokadraama. Sen keskiössä on nimittäin itse ”illallinen” – se jokapäiväinen, muttei suinkaan yksinkertainen pyhä tehtävä. Puoliso, joka vastaa kysymykseen ”Mitä söisit tänään?” vain selailemalla puhelintaan. Väsynyt työssäkäyvä, joka huokailee kaupan eineshyllyllä. Tai se outo paine, että pitäisi loihtia jotain somen arvoista. Draama poimii taitavasti huumorin ja terävän havainnoinnin keinoin nämä synkät hetket, jotka jokainen on kokenut.
Tässä se on – meidän jokaisen illallismelankoliamme
Somessa näkee usein aihetunnisteen ”meidänillallismelankoliamme”. Katsojat jakavat omia kokemuksiaan draaman herättämien ajatusten pohjalta, ja siitä syntyy valtava yhteisymmärryksen kehä.
- ”Aivot väsähtää, kun joka päivä pitää miettiä mitä laittaisi…”
- ”Se ristiriita, kun toisaalta tekisi mieli jotain tiettyä, mutta pitäisi syöttää muille.”
- ”Miksi se aina syö mitä haluaa eikä huomioi muita?”
Nämä autenttiset äänet vyöryvät somessa reaaliajassa, aivan kuin ne olisivat draaman esitietoa. Draaman henkilötkin painivat samanlaisten pienten harmitusten, luopumisen ja joskus myös haikean hellyyden kanssa, kun he kohtaavat päivittäisen aterian. Heidän kuvauksensa on niin todentuntuinen, että se herättää hellyyttä.
Nerokas Bakarhythm ja hänen taitava käsialansa
Draaman vastaavana tuottajana toimii tunnettu Bakarhythm. Hänen tapansa kääntää arjen pienet eriskummallisuudet naurahduksiksi on käytössä myös tässä teoksessa. Pariskunnan keskustelut illallisen ympärillä saavat aikaan sekä naurua että lämpimän tunteen, ja sketsimäinen rytmi yhdistyy täydellisesti ihmisdraaman syvyyteen. Se ei vain naurata yhteisillä kokemuksilla, vaan sen herkkä katse ”jonkun muun ajalle” tai ”omalle ajalle” antaa teokselle ainutlaatuisen syvyyden.
Ja sitten se näyttelijäkaarti – melkoinen valinta
Joka jaksossa nähdään uusia huippunäyttelijöitä, mikä on draaman suuri viehätys. Pääosatason tähdet esittävät todentuntuisesti niitä arkisia ilmeitä ja hämmennystä, joita voi nähdä vain illallistilanteessa. Tunnettujen näyttelijöiden tuska lähikaupan riisipallon kanssa tai se, ettei perheen hyväksi tehty ruoka kiinnosta ketään, herättää samaistumisen tunteen: ”Ai, hänkin murehtii tällaisia.” Koska kyse on tarinasta, jossa kuka tahansa voi olla päähenkilö, on helppo samaistua joka jakson vierailijanäyttelijään.
Tämä draama kannattaa katsoa töiden jälkeen, kotitöiden lomassa, tai juuri niinä iltoina, kun pieni ”illallismelankolia” iskee. Se ei ota itseään liian vakavasti, mutta koskettaa syvältä. Uskomme, että se tuo arkeesi uusia oivalluksia ja ripauksen lämpöä. Ehkä tämän illan ruoka maistuukin tavallista paremmalta.