Ylen aamu: Miksi tästä tv-ohjelmasta puhutaan nyt enemmän kuin koskaan?

Jos jotain on viime päivinä somessa ja työpaikkojen kahvihuoneissa jauhettu, niin se on Ylen aamu. Tuntuu, että tämä aamu-tv:n vakiokasvo on saanut yhtäkkiä aivan uudenlaista huomiota. Ei se mikään uutuus ole, mutta sen tapa puhua asioista – ja ne asiat, joista se puhuu – ovat osuneet johonkin sellaiseen herkkään pisteeseen, että katsojat eivät ole voineet olla reagoimatta.

Moni on varmasti huomannut, ettei kyse ole enää pelkästä taustamelusta aamukahvin aikana. Se on muuttunut areenaksi, jossa käydään sitä samaa keskustelua, mitä me muutenkin käymme. Ja juuri siinä piilee sen voima – ja se syy, miksi siitä nyt puhutaan niin paljon. Vanha kunnon Ylen aamu on yhtäkkiä todella ajankohtainen.

Mistä tässä oikein on kyse?

Katsotaanpa ihan rauhassa. Se mikä ennen saattoi olla perinteistä aamulähetystä uutisineen ja vieraineen, on viime aikoina tarjonnut sellaista raakaa, välitöntä tunnelmaa, jota on vaikea löytää muualta. Ohjelman toimittajat ovat onnistuneet luomaan tilanteita, joissa vieraat – olivat he sitten poliitikkoja, taiteilijoita tai ihan tavallisia suomalaisia – unohtavat kamerojen läsnäolon.

Ja se on taito, jota ei voi ostaa mistään. Se on vuosien kokemusta ja aitoa uteliaisuutta toista ihmistä kohtaan. Kun katsoo lähetystä, tulee väkisinkin tunne, että nyt puhutaan tosissaan. Ei lueta valmiita papereita, ei ulkoa opeteltuja iskulauseita, vaan puhutaan niitä, mitä juuri sillä hetkellä tulee mieleen.

• Vierasvalikoima on ollut napakymppi: Ei pelkkiä viihdetähtiä, vaan ihmisiä, joilla on oikeasti sanottavaa.
• Toimittajien rohkeus: He eivät pelkää esittää vaikeita kysymyksiä, mutta tekevät sen niin, ettei kukaan lähde pöytä punaisena pois.
• Ajankohtaisuus: Ohjelma tarttuu niihin puheenaiheisiin, jotka meitä kaikkia liikuttaa – olipa se sitten politiikka, talous tai ihan vaan se, miten jaksaa tässä maailman menossa.

Miksi juuri nyt?

Suomalainen aamu-tv on pitkään elänyt aallonpohjassa, jossa se on ollut lähinnä taustakohinaa. Siksi on virkistävää nähdä, miten Ylen aamu on onnistunut kääntämään kelkan. Se on ottanut itselleen roolin, jota kukaan ei osannut odottaa: se on tullut osaksi kansallista keskustelua, ei vain raportoijana vaan sen käynnistäjänä.

Muistan itsekin, kun aamut aloitettiin vielä radion ääressä. Siellä se keskustelu oli intiimimpää. Televisio toi siihen aina tietynlaisen näyttämön. Nyt Ylen aamu on onnistunut häivyttämään tätä näyttämön tuntua. Siellä ollaan kuin olohuoneessa, vaikka samalla tiedetään, että koko Suomi katsoo. Se on kaksijakoinen fiilis, joka toimii.

Olen seurannut alaa pitkään, ja voin sanoa, että tällaista aitoa keskustelukulttuuria televisiossa on ollut ikävä. Tässä ei ole kyse mistään teennäisestä show’sta, vaan aidosta halusta ymmärtää ja kuulla. Ja se on juuri se syy, miksi me suomalaiset olemme valmiita laittamaan kahvikupin käsistä ja keskittymään ruutuun – ainakin hetkeksi.

Vaikka lähetys tulee joka aamu, sen vaikutus ei jää siihen. Puheenaiheet elävät pitkälle iltapäivään, ja ne päätyvät usein myös muiden medioiden otsikoihin. Ylen aamu on siis paljon muutakin kuin aamu-tv:tä. Se on nykypäivänä yksi tärkeimmistä areenoista, jossa suomalainen yhteiskunta peilaa itseään. Ja se on arvo, jota ei pidä aliarvioida.