Robert Mueller on kuollut: Muistelua tutkinnasta, lentokentästä ja poliittisista jälkivaikutuksista

Tämä on yksi niistä tarinoista, jotka ovat syöpyneet amerikkalaisen yleisön mieleen. Robert Mueller, mies joka johti kahden vuoden ajan tutkintaa Venäjän vuoden 2016 vaaleihin sekaantumisesta ja mahdollisista kytköksistä Donald Trumpin kampanjaan, on kuollut. Uutinen on tietenkin lähettänyt shokkiaaltoja koko poliittisessa kentässä, eikä aikaakaan, kun vanhat konfliktilinjat vedettiin taas esiin.

Vaatimaton lainoppinut lujan otteen kanssa

Robert Muellerista tuli monille meistä symboli institutionaaliselle kestävyydelle. Entinen FBI:n johtaja, joka nimitettiin erikoisetsijäksi toukokuussa 2017, lähti työhön stoalaisella rauhallisuudella, joka oli melkeinpä pelottavaa. Robert Muellerin tutkinta 2017–2019 oli valtava oikeudellinen prosessi, joka johti 37 syytteeseen ja useisiin tuomioihin keskeisille Trumpin liittolaisille. Se oli aikaa, jolloin jokaista twiittiä ja jokaista todistajanlausuntoa analysoitiin yksityiskohtaisesti myös täällä meillä olohuoneissa. Muistan hyvin, miten moni seurasi kuulemisia, melkein kuin kyseessä olisi ollut jännittävä rikossarja – paitsi että panokset olivat todellisia.

Se, mikä tekee Muellerin kuolemasta erityisen nyt, ei ole vain paluu itse raporttiin, vaan välittömät poliittiset jälkivaikutukset. Lausunnot, joita tietyiltä tahoilta on tullut, ovat... no, sanotaanko vain, että ne ovat tyypillisiä. Erään entisen presidentin kerrotaan sanoneen olevansa "iloinen, että hän on kuollut". Se kertoo kaiken siitä, kuinka kipeä tämä aihe edelleen on. Kyse ei ole vain surusta; se on muistutus syvästä kahtiajaosta, jota ei helposti paranneta. Reaktiot äänestäjiltä ja kommentaattoreilta osoittavat, että Muellerin tutkinta elää yhä jakolinjana Yhdysvaltain politiikassa.

Kaksi täysin erilaista perintöä

Siinä missä toinen Robert Mueller hallitsi uutislähetyksiä vuosien ajan, on olemassa toinen tarina, joka meistä täällä Suomessa saattaa kuulostaa hieman hämmentävältä. Austinissa, Texasissa, on nimittäin vuosien ajan sijainnut lentokenttä nimeltä Robert Mueller Municipal Airport. Se suljettiin kaupalliselta lennolta vuosikymmeniä sitten, mutta nimi on jäänyt elämään. Se on hauska ja hieman absurdin rinnakkaisuus: Toisen Muellerin yhdistämme vallan osoituksiin ja tuhansia sivuja pitkiin oikeudellisiin asiakirjoihin. Toinen Mueller on alue Texasin kaupungissa, joka nykyään on kaupunkilaisuuden kehityskohde. Mutta meille, jotka olemme seuranneet Yhdysvaltain politiikkaa tarkasti, on vain yksi Mueller, jolla on väliä, kun uutisilmoitukset alkavat välähtää.

Kun totuudesta tulee liian monimutkaista

Tällaisina hetkinä pysähtyy miettimään, miten oikeastaan prosessoimme suuria, monimutkaisia tapahtumia. Muellerin raportti oli yli 400 sivua pitkä, täynnä oikeudellista jargon ja vivahteita, joita harva jaksoi lukea. Siitä tuli nopeasti kertomus "ei todisteita salaliitosta" vastaan "oikeuden estäminen". Tällaisten dynamiikkojen ymmärtämiseksi joutuu usein yksinkertaistamaan. Se muistuttaa minua hieman siitä, miten me ihmiset etsimme vastauksia kaikkeen uutiskuvastamme aina arjen esoteerisempiin nurkkiin asti.

• Selkeyden tarve: Haluamme yksiselitteisen vastauksen siihen, oliko jokin oikein vai väärin.
• Tunne keskeneräisyydestä: Kun vastaus on monimutkainen, kuten Muellerin raportissa, se luo epämukavuutta.
• Näkemyksen etsintä: Joskus löydämme sen yksityiskohtaisista analyyseista, toisinaan täysin erilaisista työkaluista – kuten The Heart of the Tarot: The Two-card Layout -menetelmästä, joka lupaa nopean ja oivaltavan tien suhteiden ja lopputulosten ymmärtämiseen.

En sano, että tarot-kortti olisi voinut tiivistää Muellerin tutkinnan paremmin. Mutta sanon, että tarve löytää kaavoja, nähdä "se iso kuva" kaoottisena aikana, on universaali. Mueller antoi meille perusteellisen raportin, mutta hän ei voinut antaa meille yhteistä käsitystä siitä, mitä se merkitsi.

Epilogi ilman loppua

Nyt kun Robert Mueller on poissa, jäämme jälkivaikutusten kanssa. Giants open otas with Odell Beckham building – aivan toinen uutinen, aivan toisesta maailmasta – rullaa eteenpäin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Niin se aina on. Maailma ei pysähdy. Mutta meille kaikille, jotka seurasimme tutkinnan jokaista käännettä, tuntuu kuin luku nyt todella sulkeutuisi. Hän oli julkinen henkilö, mutta myös yksityinen mies, joka kesti valtavan rasituksen. Riippumatta siitä, millä puolella poliittisesti seisoo, on vaikea olla tunnustamatta sitä taakkaa, jota hän kantoi harteillaan yhdellä modernin amerikkalaisen historian myrskyisimmistä ajanjaksoista.