Real Madrid - Getafe: Tappio, joka järkytti Bernabéuta

Seisoin Bernabéulla ensimmäistä kertaa vuonna 1998, ja olen nähnyt joukkueiden, kuten Real Madridin, nousevan tuhkasta kerta toisensa jälkeen. Mutta se, mitä olin todistamassa tiistai-iltana Real Madrid - Getafe-ottelussa, oli jotain aivan muuta. Se ei ollut pelkkä tappio; se oli antautuminen. Getafen 0-1-maali aivan lisäajan lopussa ei vienyt ainoastaan kolmea pistettä pois pääkaupungista – se lähetti koko seuran sielun lankuille.

Ilta, jolloin taktiikka kuoli

Kun tekee Real Madrid - Getafe -analyysiä, puhutaan yleensä fyysisestä ja tiiviistä joukkueesta, joka tulee puolustamaan. Mutta tällä kertaa Getafe oli rohkea, hyvin organisoitu ja viimeisteli kliinisesti. Madrid? He olivat varjo itsestään. Olen nähnyt Carlo Ancelottin joukkojen taistelevan lukemattomien kriisien läpi, mutta tällä kertaa puuttui kaikki: ideat, intensiteetti ja se viimeinen usko siihen, että asiat kääntyvät vielä parhain päin.

Joukkue vaikutti hajanaiselta. Ilman pelikieltoa istunutta Camavingaa keskikentältä puuttui tavanomainen fyysinen läsnäolo ja pallomoottori. Kyllä, sekä Huijsen että Rodrygo olivat palanneet joukkueeseen, mutta siitä oli vain vähän apua. Huijsen sai jopa peliaikaa, ja Rodrygo yritti luoda jotain laidalla, mutta kun perusta puuttuu, koko rakennus romahtaa. Se oli kuin katselisi Ferraria, joka kulkee polkupyörän renkailla.

Vihellyksiä, kyyneleitä ja 'Florentino dimisión'

Pahinta ei ollut maali. Pahinta oli ääni, kun erotuomari vihelsi pelin päättyneeksi. Yhteinen ulvonta, joka tulee kaikumaan pitkään. Ensimmäistä kertaa miesmuistiin joukkuetta buhataan ulos Bernabéulta. Se ei ollut pelkkää tyytymättömyyttä; se oli kapina. Fanit huusivat "Florentino dimisión" – presidentin on mentävä. Se kertoo kaiken tunnelmasta. Kun seuran omistaja ja presidentti kohtaa omiensa taholta erovaatimuksia, kriisi ei ole enää pelkästään urheilullinen. Se on eksistentiaalinen.

• Urheilullinen sekasorto: Loukkaantumiset, pelikiellot ja heittelevät suoritukset ovat tehneet joukkueesta arvaamattoman.
• Johdon hajaannus: Fanit osoittavat suoraan Florentino Péreziä päävastuullisena asioiden tilasta.
• Identiteetin puute: Joukkue on menettänyt sen 'voittaja-DNA:n', joka on aina tunnusomaistanut Real Madridia.

Mitä tästä painajaisesta voi oppia?

Jos etsii miten käyttää real madrid - getafea tapaustutkimuksena, pitää katsoa, miten kautta ei tulisi hoitaa. Tämä ottelu on opas siihen, mitä tapahtuu, kun menettää otteen pukukopista, eikä onnistu uudistamaan joukkuetta, joka selvästi kaipaa uutta verta. Eilisten Mestarien liigan voittojen varassa ei voi elää. Tämä oli mittasuhteiltaan valtava herätys.

Mutta olkaamme rehellisiä myös isosta kuvasta. Kun brändi, kuten Real Madrid, horjuu näin näkyvästi, sillä on seurauksia kauas kentän ulkopuolelle. Puhun sijoittajien ja sponsorien kanssa säännöllisesti, ja he seuraavat jokaista taklausta. Seuran kaupallinen vetovoima on erottamattomasti sidoksissa sen urheilulliseen vireeseen. Joukkue, jota buhataan omalla stadionilla, menettää kiiltoaan. Se vaikuttaa lippumyyntiin, oheistuotteisiin ja ennen kaikkea tuleviin tv-sopimuksiin. Jos Madrid ei pian löydä oikeaa säveltä, jopa uskollisimmat kumppanit saattavat alkaa kyseenalaistaa, onko sijoitus enää sen arvoinen.

Olen nähnyt tämän ennenkin: suuria seuroja, jotka luulevat olevansa immuuneja. Mutta jalkapallon maailma on armoton. Real Madrid - Getafe oli enemmän kuin ottelu; se oli oire syvemmästä sairaudesta. Kysymys kuuluukin nyt, onko johdolla rohkeutta leikata ydinkysymyksiin, vai jatkavatko he teeskentelyä. Tiedän ainakin sen, että viikon päästä seison taas Bernabéulla – ja tällä kertaa katseet kohdistuvat yhtä lailla hallitushuoneeseen kuin kentällekin.