Peaky Blinders: Kuolematon mies – odotettu elokuva on vihdoin täällä, ja fanit ovat aivan sekaisin
Oletteko huomanneet sen taustamelun tänä aamuna? Se ei ole M-30:n liikennettä eikä Castellanan rakennustöiden kaikua. Se on tuhansien Peaky Blinders -fanien kollektiivinen huokaus, kun he vihdoin päästivät ulos sen ilman, jota olivat pidätelleet elokuvan julkistuksesta asti. Se päivä on koittanut. Peaky Blinders: Kuolematon mies on nyt saatavilla, ja vaikka joku väittääkin odotuksen venyneen ikuisuuteen, uskokaa kun sanon, etten ehtinyt edes valmistaa kunnon lasillista irlantilaista viskiä. Minun oli tyytyminen surkeaan giniin ja tonic -juomaan, kun painoin play-nappia.
Ensimmäinen asia, joka minun on teille kerrottava, ja jonka jo tiedätte, koska me kaikki olemme yksi Shelby-perhettä täällä, on se, että jos odotitte surullista ja haikeaa jäähyväistä, olette väärässä paikassa. Peaky Blinders: Kuolematon mies ei ole mikään pitkitetty jakso, se on pirunmoinen tykinkuula. Ja ei, en tarkoita vain toimintakohtauksia. Puhun jännitteestä, niistä katseista, jotka porautuvat ruudun läpi, ja tietysti Tommy Shelbystä, joka on yhä se hemmetin shakkipelin herra, vaikka maailma yrittäisikin kääntää sen nurin.
Elokuva ottaa kopin siitä kuudennesta tuotantokaudesta, joka jätti meidät odottamaan innolla. Pilaamatta mitään oleellista niiltä, jotka eivät ole vielä ehtineet katsomaan, tarina keskittyy siihen varjossa kyteneeseen uhkaan, joka uhkasi tuhota kaiken, minkä Tommy oli rakentanut. Ja tässä kohtaa mukaan astuu se koko nimi, joka tulee teille tutuksi: Peaky Blinders: Kuolematon mies. Se ei ole vain siisti nimi julisteeseen. Uskokaa pois, sillä on tarinassa painoarvoa, joka saa teidät pidättämään henkeä.
Enemmän kuin elokuva: uskonto (ja sen oheistuotteet)
Ja tietysti ensi-illan myötä hulluus on päässyt valloilleen. Ei vain siksi, että Cillian Murphy palaa lippiksen kanssa, vaan koska Peaky Blinders -ilmiöstä on tullut jotain paljon suurempaa kuin pelkkä sarja. Se on elämäntapa. Ja hyvään elämäntapaan kuuluu tietysti sen symbolit. Siksi foorumeilla liikkuu tieto, että kaupat ovat jo täynnä kysyntää oheistuotteille. Kyse ei ole vain muistoesineestä, vaan siitä, että saa palan sitä universumia.
Keskustellessani erään levy- ja keräilykaupan omistajan kanssa keskustassa, hän kertoi, että tällä hetkellä eniten kaupaksi ei mene perinteiset t-paidat. Toki 100-prosenttisesta puuvillasta valmistetut unisex-t-paidat Peaky Blinders -elokuvan grafiikoilla menevät kuin kuumille kiville, mutta todellinen aarre ovat ne vintage-peltijulisteet baariin, toimistoon, kotiin, seinäkoristeeksi. Asuitpa sitten 30 neliön yksiössä, me kaikki haluamme sitä teollista ja röyhkeää tunnelmaa omaan luolaamme. Kerrotaan, että jonoa on erityisesti yhdestä, jossa on teksti englanniksi “Untitled Peaky Blinders”, ja se on aivan älyttömän hieno. Näyttää alkuperäiseltä 20-luvun julisteelta, joka on tuoreeltaan Small Heathista.
- Puhtaalle keräilijälle: Rajatun painoksen julisteet, erityisesti “Untitled Peaky Blinders”, menevät loppuun alle tunnissa erikoisliikkeiden verkkosivuilla.
- Sille, joka haluaa sitä arkeen: Sarjan ja elokuvan kortit, joissa on se niin tunnistettava tyyli, ovat uusi “must have” olohuoneen tai toimiston sisustukseen. Myynnissä on pakkaus Peaky Blinders - kortit - TV-sarja Elokuva - Juliste - Koko 61x91,5 cm, joka on aivan älyttömän kaunis.
- Faneille, jotka haluavat näyttää: Puuvillainen t-paita elokuvajulisteella on virallinen univormu seuraaviksi kuukausiksi. Olen jo nähnyt useamman kaverin kulkevan Malasañassa se päällä.
Ja jos puhutaan taiteesta, niin elokuvajuliste englanninkielisellä tekstillä «Untitled Peaky Blinders» on se, joka näyttää suuntaa. Sen estetiikassa, typografiassa, siinä ruosteessa, joka näyttää nähneen tuhat taistelua, on jotain, mikä resonoi suoraan sarjan olemuksen kanssa. Se ei ole mikään tavallinen juliste, se on julkilausuma. Se on kuin omistaisi vintage-peltijulisteen baariin omassa kodissaan. Itsekin harkitsen yhden laittamista keittiöön, vaikka vaimoni väittääkin ettei se sovi valkoisten kaakelien kanssa.
Mitä nyt? Peaky Blindersien tulevaisuus
Miljoonan dollarin kysymys Peaky Blinders: Kuolematon mies -elokuvan nähtyään on, onko tämä loppu vai uusi alku. Steven Knight, tämän kaiken takana oleva luova voima, on ollut erittäin ovela. Elokuva sulkee tarinakaaria, kyllä. Mutta se jättää ovet raolleen, ikkunat auki ja ennen kaikkea tunteen, että Shelby-universumi on liian suuri kuolemaan. Menemättä lopun yksityiskohtiin (jossa on muuten yksi parhaiten kuvatuista jaksoista, mitä olen Netflixissä viime vuoden aikana nähnyt), voin kertoa, että arviot ovat olleet ylivoimaisen positiivisia. Fanipiireissä puhutaan jo 93 prosentin positiivisesta palautteesta, ja vaikka luotankin enemmän puskaradioon kuin numeroihin, tällä kertaa katu ei valehtele.
Joten nyt tiedätte: jos ette ole vielä ehtineet katsoa, jättäkää puhelin, laskekaa kaihtimet, pukekaa yllenne lempipaita ja varautukaa. Peaky Blinders: Kuolematon mies ei ole pelkkä elokuva, se on vuoden tapahtuma meille kaikille, jotka olemme huutaneet täyttä kurkkua tyylikkäimmän vastahakoisen sankarin paluun puolesta. Ja muuten, jos näette jossain vintage-peltijulisteen... älkää epäröikö, se on teidän.