Enzo Fernández, Real Madridin salattu suunnitelma ja ele, joka sytyttää fanit

Valioliiga on yhä täydessä käynnissä, mutta Madridissa ja Lontoossa on jo ilmassa kesän mahdollisen jättimullistuksen tuntua. Enzo Fernández, maailmanmestari, joka saapui Stamford Bridgeen tähtistatuksella, on jälleen kaikkien katseiden keskipisteenä. Kyse ei ole saksipotkumaalista tai loistavasta syötöstä, vaan sanoista, jotka jalkapallopiireissä ovat yhtä kuin ele, joka on lähes yhtä ilmeinen kuin rakkausjulistus.

"Pelaajat asuvat siellä missä haluavat, ja minä pidän Madridista." Lause, joka vaikuttaa yksinkertaiselta, räjäytti potin jalkapallopiireissä. Kun Enzon kaltainen pelaaja, jolla on maailmanmestaruus taskussaan ja jättimäinen sopimus Chelsean kanssa, heittää tuon lausahduksen juuri 'bluesien' kauden herkimmällä hetkellä, vaihtoehtoja on vain kaksi: joko kyseessä on suunnaton lipsahdus tai hän merkitsee reviiriään. Ja uskokaa pois, tässä hommassa olemme nähneet tarpeeksi liikahduksia tietääksemme, ettei tämä ole mikään lipsahdus.

Florentinon etsimä 'Enzo Zidane'

Real Madridissa koneisto ei koskaan pysähdy. Joukkueen taistellessa liigamestaruudesta ja Mestarien liigasta, tekninen osasto on pitänyt Enzo Fernándezin nimeä esillä jo kuukausia. Eikä sattumalta. Jos jokin luonnehtii modernia jalkapalloa, se on tiettyjen keskikenttäpelaajien kyky murtaa vastustajan linjoja, ja Enzo ei ainoastaan murra niitä, hän repii ne rikki. Hänessä yhdistyy argentiinalainen maltti, Valioliigasta tuttu fyysinen työntö ja pallonkäsittelytaito, joka muistuttaa – tietysti tietyin varauksin ja nostalgikkojen luvalla – niitä galakseja, jotka aikoinaan pukeutuivat valkoisiin.

Itse asiassa viime viikkoina lempinimi ”Enzo Zidane” on alkanut kiertää voimakkaasti Bernabéun liepeillä. Kyse ei ole ulkonäöllisestä samankaltaisuudesta, vaan kyvystä nousta esiin suurissa otteluissa ja lukea peliä sekunnin verran muita edellä. Madrid, joka on pitkään tehnyt hiljaista kartoitus- ja hankintatyötä uudistaakseen keskikenttänsä moottoria, on nähnyt argentiinalaisessa täydellisen kumppanin Valverdelle ja Bellinghamille. Kolmikko, joka – jos ilmaisun sallitte – saisi kylmät väreet juoksemaan vaikka Terminaattorin selkäpiissä.

Entä Chelsea? Lontoon kanta valkoisten kosiskeluun

Tässä kohtaa asia mutkistuu. Chelsea ei ole perinteinen myyntiseura, eikä varsinkaan, kun se maksoi pelaajasta yli 120 miljoonaa euroa. Nykypäivän jalkapallossa pelaajan oma tahto on kuitenkin avain, joka avaa minkä tahansa oven. Jos Enzo on heittänyt vieheen ”pidän Madridista”, se johtuu siitä, että hän tietää toisen osapuolen olevan valmis nielaisemaan sen koukkuineen päivineen.

Kuvitelkaa tilanne. Real Madrid historian ja vetovoimansa turvin koputtaa ovelle. Chelsea, jonka hanke etsii edelleen identiteettiään lukuisten omistajanvaihdosten jälkeen, kohtaa klassisen ongelman: pitääkö seura epäonnelinen tähti vai tehdäkö taloudellista voittoa? Ollaan rehellisiä, pelaajaa, joka katsahtaa Madridia kohti silmät loistaen, on vaikea pitää. Viimeisten tuntien aikana kauppaan vihkiytyneet lähteet kertovat, että pelaajan lähipiiri on jo tunnustellut maaperää, ja Seurassa on äärimmäisen suopea asenne hankinnalle.

Kokonaispaketti: mitä Enzo toisi Madridiin

Emme puhu pelkästään jalkapallosta, puhumme ilmiöstä. Kun Enzo Fernándezin kaltainen pelaaja on saatavissa, on useita tekijöitä, jotka tekevät operaatiosta ensisijaisen:

• Arvovalta ja kokemus: 25-vuotias on jo voittanut maailmanmestaruuden ja Copa Américan. Hän on johtaja niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
• Monipuolisuus: Hän pystyy pelaamaan kahden keskikenttäpelaajan pohjalla, sisempänä keskikenttäpelaajana tai jopa ylempänä pelinrakentajana. Ancelotti (tai kuka penkillä sitten istuukaan) tulisi hulluksi näillä mahdollisuuksilla.
• Markkina-arvo: Toisen eteläamerikkalaisen maailmanmestarin liittäminen Madridin tähtien joukkoon tuo mukanaan mittaamattoman media- ja kaupallisen vaikutuksen. Puhumme paidoista. Ja kun paidat mainittiin, jos siirto toteutuu, Chelsean kotipaita Enzo Fernándezin nimellä muuttuu keräilijöiden kulttikohteeksi... tai suoraan muistoksi Lontoon kaupoissa. Madridissa hänen pelipaitansa kysyntä olisi yksinkertaisesti valtava.

Olemme 30. maaliskuuta, kesän siirtoikkuna ei ole vielä virallisesti avautunut, mutta vuoden kohuimmasta siirrosta lasketaan jo perustuksia. Johdot kieltävät, valmentajat puhuvat keskittymisestä ja seurajohtot linnoittautuvat kantoihinsa. Mutta kun maailmanmestari sanoo julkisesti pitävänsä Madridista, käsikirjoitus on jo valmis. Jäljellä on vain nähdä, kuka uskaltaa muuttaa loppua. Jos Enzo lopulta pukeutuu valkoisiin, se ei ole vain hankinta; se on vahvistus siitä, että Real Madrid on yhä jalkapallomaailmankaikkeuden keskus, se paikka, jossa parhaat haluavat olla.