Edilberto Kolmessa Armiassa: Mitä odottaa Samiran isältä karkumatkan ja DNA-sotkun jälkeen?

Käy istumaan, sillä draamaa ei Kolmesta Armiasta todellakaan puutu. Jos luulit, että tässä saippuasarjassa on jo nähty kaikki, odopa kun kuulet: Edilberton ympärillä vellova kaaos on kaukana ohi. Sen jälkeen kun Samira pakeni ja isä teki epätoivoisen DNA-vaatimuksensa, tästä määräilevästä isästä on tullut yksi sarjan suurimmista mysteereistä. Ja koska olen suomalainen, joka rakastaa hyvää juorua, olen täällä ruotimassa kaikkea mitä on luvassa.

Viimeinen pisara: Samira ojentaa hiuksen ja katoaa kuin tuhka tuuleen

Sen verran nähneet tietävät: väleissä Edilberton ja tyttären välillä oli jo kiristynyt, mutta viimeinen pisara oli perheenpään pakkomielle todistaa, ettei Raul ole sitä mitä väittää. Sarja tarjoili hermoraunion hetken, kun Samira kapinoi ja epätoivoissaan päätti antaa pojalle hiuksen DNA-testiä varten. Edilberto ei arvannutkaan, että tyttären teko kääntäisi pelin päälaelleen. Lopputulos? Samira häippäisi ja pakeni kotoa, jättäen isänsä nuolemaan näppejään ja päänsä täyteen kysymysmerkkejä.

Edilberto-analyysi: Miksi hän toimii niin kuin toimii?

Myönnetään, Edilberto ei ole mikään tyypillviiksiä väännellen. Hän on ennemminkin sellainen tyyppi, jonka jokainen tuntee tosielämästä: se ylihuolehtivainen isä, joka huomaamattaan muuttuu vanginvartijaksi. Hänen päässään kaikki teot ovat tyttären "suojelemista". Mutta kun katsoo hänen tekojensa arviota:

• Äärimmäinen kontrolli: Edilberto ei siedä ajatusta vallan menettämisestä Samiraan. Tyttären jokainen itsenäistymisyritys on henkilökohtainen loukkaus.
• Krooninen epäluulo: Mies epäilee kaikkea ja kaikkia. Jo pelkkä Raulin olemassaolo on syy yksityisetsivän palkkaamiselle. Hän ei näe tyttärensä onnea, hän näkee vain uhkia.
• "Ferette"-puoli: Ja kas, Ferette, toinen epäilyksiin erikoistunut hahmo, on myös sekoittunut soppaan! Nyt hänkin kyseenalaistaa, onko Raul vain pelkkä hyväksikäyttäjä. Ryhtyisköhän Ferette Edilberton liittolaiseksi tässä jahtausoperaatiossa? Siinä sitä olisikin epäluuloisten mielten kohtaaminen.

Eli toisin sanoen, miten kääntää Edilberton itsepäisyys sarjan muiden hahmojen eduksi? He ovat oppineet, että suora yhteenotto hänen kanssaan on kuin päin seinää. Pelastukseksi on osoittautunut viekkaus, kuten Samira yritti, tai sitten karkuteille lähtö, minkä hän lopulta keksikin pelastuksekseen.

Entäs Arminda sitten?

Nyt tiukkaa paikkaa, sillä homma synkkenee. Arminda, joka on jo näyttänyt kyntensä, saattaa ristetä Edilberton polun traagisella tavalla. Huhutaan, että tämä konnatar saattaa tehdä Samirasta toisen uhrinsa. Kuvittele Edilberton epätoivo, kun hän saa tietää tyttärensä, jota hän yritti niin kovin kontrolloida, olevan todellisessa vaarassa? Pako, jonka piti olla vapauden ele, saattaakin muuttua painajaiseksi. Armindan itkuraivokohtaus "voiton" jälkeen antoi jo osviittaa: hän ei aio pysähtyä. Jos hän tähtää Samiraan, Edilberton on vaihdettava kontrollipuhe pelastustehtävään, ja veikkaan, että se tulee särkemään meidänkin sydämemme.

Totuus on, että Edilberto Kolmessa Armiassa on elävä todiste siitä, että rakkaus voi muuttua vankilaksi. Nyt kun tytär on kadoksissa ja Raulin DNA-testin tulos on räjähtää hänen käsiinsä, mitähän tuon miehen päässä oikein liikkuu? Onko se kaunista katseltavaa, kun hänen hiekkalinnoja murenee, vai alammeiko sittenkin sääliä häntä? Itsehän olen valmis tähän loppunäytökseen. Ja sinä, kummalla puolella tarinaa olet?