Iranin kiristyvä kriisi: Israelin–Iranin sota 2025, Persianlahden valioliiga ja kielten puhujat – tuoreimmat analyysit
Tiistai 7. huhtikuuta on nyt virallinen takaraja. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump antoi Iranille alle 48 tuntia aikaa taipua Hormuzinsalmen valvonnassa – ja Teheran sylkäisi vastaukseksi suoran kieltäytymisen. ”Salmi on meidän, emmekä neuvottele aseella uhaten”, totesi Iranin korkein johto eilen illalla. Tilanne ei ole ollut näin kireä sitten Israelin–Iranin sodan 2025, joka jätti molemmille osapuolille syvät arvet.
Muistatteko tuon sodan? Se ei alkanut suurella rintamalla vaan sarjalla kyberiskuja ja epäsuoria laukauksia. Keväällä 2025 Israel iski Natanzin ydinlaitokseen, ja Iran vastasi risteilyohjuksilla Haifan satamaan. Lopullista rauhaa ei ole koskaan kirjattu – aselepo on elänyt hauraana langalla. Nyt Trumpin tiukka linja ja Netanjahun hallituksen hiljainen tuki saattavat katkaista sen langan.
Miksi Hormuz on koko maailman tärkein pullonkaula
Noin viidennes maailman öljykuljetuksista kulkee Hormuzinsalmen läpi. Iran on jo vuosia uhannut sulkea sen vastaiskuna, ja nyt tuo uhka on totta. Iranin vallankumouskaarti on siirtänyt nopeita tykkiveneitä ja rannikkopattereita asemiin. Persianlahden valioliiga – kyllä, se jalkapallo – pelataan edelleen, mutta Qeshrin saaren stadionilta näkee suoraan laivaston liikkeet. Liigan otteluita on siirretty iltaan, jotta ilmaiskujen varjot eivät häiritse pelaajia. Karua realismia, sanon minä.
- Trumpin uhkavaatimus: Jos Iran ei poista miinoitusta salmen länsiväylältä tiistaihin mennessä, Yhdysvallat ”turvaa väylän voimalla”.
- Israelin liikkeet: IDF on kutsunut reserviläisiä pohjoisille tukikohdille, ja F-35-koneet lentävät päivittäisiä partioita Syyrian ilmatilassa.
- Teheranin diplot: Iran on kutsunut koolle Islamic Solidarity -huippukokouksen – mukana myös Iranilaisten kielten puhujat yli rajojen, kurdit, belutšit ja tadžikit.
Iranilaisten kielten puhujat – moninaisuus, josta ei puhuta tarpeeksi
Kun länsimedia puhuu Iranista, kuva on usein yhtenäinen ja persiinkielinen. Todellisuudessa maassa elää yli 80 miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat persian lisäksi kurdi, azeri, gilaki, belutši, arabia ja lukuisia muita iranilaisia kieliä. Iranilaisten kielten puhujat ovat aina olleet valtion selkäranka – nyt heidän asemansa korostuu. Etelän belutšialaiset pitävät yllä reittejä Pakistania kohti, kun kurdit itsehallintoalueella neuvottelevat sekä Teheranin että Irakin Erbilin kanssa. Kriisi on itse asiassa lisännyt harvinaista yhtenäisyyttä: kukaan ei halua uutta tuhoisaa sotaa.
Tapasin viime kuussa virtuaalisesti yhden ahvazilaisen opettajan (nimi jääköön mainitsematta), joka kuvaili arkea: ”Me puhumme arabiaa kotona, persiaa koulussa ja seuraamme Persianlahden valioliigaa omalla murteellamme. Pelaajat ovat sankareita, eivät poliitikkoja.” Juuri tämä on Iranin hiljainen voimavara – kulttuurinen sopeutuvuus, jota mikään ohjus ei pysäytä.
Jalkapallo sodan varjossa – Iranin maajoukkue ja kotimaan liiga
Vaikka tunnelma on räjähdysherkkä, Iranin jalkapallomaajoukkue jatkaa harjoituksiaan. Heillä on edessään MM-karsintaottelu Kirgisiaa vastaan jo ensi kuussa. Päävalmentaja Amir Ghalenoei on sanonut suoraan: ”Me emme voi vaikuttaa politiikkaan, mutta voimme näyttää, että Iran on enemmän kuin otsikoita.” Sama henki elää Persianlahden valioliigassa. Persepolis ja Esteghlal pelaavat derbynsä tyhjille katsomoille – ei turvallisuussyistä vaan siksi, että fanit eivät halua antaa välikohtausten mahdollisuutta. Ironista: pelko yhdistää siellä, missä politiikka erottaa.
Muistutan vielä, että Israelin–Iranin sota 2025 ei koskaan virallisesti päättynyt. Silloin pelattiin myös jalkapalloa. Iranin maajoukkue pelasi ystävyysottelun Venäjällä samalla viikolla, kun Tel Aviviin iskettiin. Urheilijat tekivät maalin ja nostivat sormen rauhanmerkiksi. Siihen meidän pitäisi kiinnittää huomiota.
Huomenna on tiistai. Trumpin takaraja umpeutuu, öljyn hinta heilahtaa, diplomaatit juoksevat käytävillä. Mutta Teheranin kaduilla nuoret pelaavat edelleen pihajalkapalloa, kurditaustainen runoilija kirjoittaa uutta teosta ja Persianlahden valioliigan seuraava kierros odottaa. Siinä on se todellinen Iran, jota uutiskuvat eivät koskaan tavoita.